Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Ja nyt hän kysyi: Entä, tarkoitan... Aleksei Mihalovitsh jo kentraalin tasalla onko vai ei? Mikä hän kentraalin tasalla! äsähti Annushka touhustaan ja ihan ynseili: Ensin urjadniekkana oli ja sitte, vot, nyt pristavi ... poliisipristavi... Siin' on sinulle ylhäisyys!
Ja hyvästi tuo Iivana kotiintuikin talossa. Annushka oli ihan somistautunut. Puhemies-akka kun hän kerran oli, niin et tuota niin vain voinut arkihameissasi olla. Teetä hän siinä puuhasi, hyöri ja puheli, ja Iivana piti häntä salaisesti silmällä. Et tuota toki morsianta mene ja kosase ennenkuin olet häntä tarkkaillut. Ja mielen mukainen tuo Iivanasta olikin.
Eh?... Kuin tuota mitä? ei suutaroiva ukko moista kysymystä ymmärtänyt, mutta Annushka, vaimo, ehätti avuksi selittämään: A vot suutaroi... Vot hänen ylhäisyydellensä Aleksei Mihailovitshille kenkiä tuossa kuroo...
Mene tiedä jos tahallaan salaa? Hän peräsi: A sinä?... Tarkoitan ... et viekasta?... Eh? Annushka oli jo ihan kuin loukkaantua. Nyt hän jo ilmoitti: Ja entä vot... Niin että kellä ei ole sitä, tarkoitan syntymävikaa?... Et sitä, syntinen ihminen, maailmassa leivälläkään ilman Luojan apuja elä... A-aaaaaaaaaaaaaa!... Vot mikä vika!... Ymmärrän... Nyt ymmärrän: kirkastui Iivanan äly äkkiä.
Kuin suurelle? koki Annushka laskea ja selitti: Kuin tuohon nyt suurta rahaa!... Kahden hengen keittoon! No?... Esimerkiksi?... Kuin paljon? Eh? Ja Annushka koki: Vihannesta jos kopeekalla ... no, otaksumme kahdella... Siihen vähä muuta... Suola... Suurimot... Kriivennikka jos menee, niin jo on hyvä... Vot, siinä kaikki! Kymmenen kopeekkaa, noin 25 penniä.
Jatkoi vain kosimista, hieromista, joi jo kahdettakymmenettä neljättä lasillista ja päässäkin ikäänkuin oli ja tuntui siltä, että hän oli ryypännyt pullosta jo loputkin. Annushka puolestansa puuhaili, touhusi. Oli jo kärsimätönkin, kun sulhanen ei ikään jo sano asiaa suoraan. Ihan hän varustelihe jo itse alkamaan ja kysymään. Ja silloin muistuivat Iivanan mieleen morsiamen terveydelliset olot.
Sillä hänkin oli nimeltänsä Matvei Ivanovitsh Durnjakin aivan kuten se vainajakin, jonka leskeä lemmenhaluinen Iivana älynmies Ropotin avulla etsiskeli. Mutta Annushka riensi ehättäen viemään kaimallensa, leski Annushkalle sanaa, että nyt hän on jo löytänyt miehen mertaan. Hamekankaan ja Iivana Sudovoretsin pyhimyskuvan se leski olikin hänelle luvannut, jos onnistuu löytämään sopumiehen.
Hän sieppasi Annushkan vierellensä sängyn reunalle istumaan, suuteli väkisin, hyväili, kisuutti, hymyili nenä punaisena. Annushka kauhistui alussa ihan sanattomaksi, suuttui ja loukkautui. Päästä! vaati hän jo lopulta ja koki riistäytyä irti. Mutta ei päästänyt Iivana.
Kuinka ei seuraa? oli Iivana topakoitua, mutta: Ei seuraa, niin ei seuraa... Vot siinä sinulle, tenäsi ukko vastaan. Tshort! A kuin tshort? Mutta taas ehätti Annushka väliin, tenäsi, toruen ukkoaan: Matvei Ivanovitsh... Kuin sinä tenäät?.... Et ymmärrä ja kuitenkin tenäät!
Kuinka ainoastaan jalosukuisuus? topakoitui siitä eukko, mutta ukko tenäsi vastaan: Kuin ei jalosukuisuus vasta?... Sinä vain sotket... Ylhäisyydet ja jalosukuisuudet sotket. Sukeutui kuin kina. Annushka piti puoliansa ja ukko nauhasi omaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät