Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Iivana pyyhki hihalla leveän suunsa, veti hymynsä makeaakin makeammaksi, katsoi Annushkaa silmiin ja, viinakin tuo kun jo päässä hieman elelehti, sanoi, vehnäisteli: Annushka... Kyyhkyläiseni sinä... Eh mikä ruusu sinä! Titoffin eukko, Varvara, näkyi olevan tulossa, vaikka ei tuota Iivanakaan hoksannut. Simpukkani sinä, vehnäisteli hän morsiantansa.
Kas miten! oli Annushka ihastuvinansa ja Iivana jatkoi, kehuen Ropottia ja sen kansaakin: Ja mikä viisas kansa vielä!... Oikea tshuhnan kansa tarkoitan!... Sitä Ropotin kertomaa mustalaisen todistusta hän nyt veti puheensa vahvistukseksi, selitti sen asian, ja Ropotin eduksi kehasi: Vot viisas kansa... Yksi on, jota ei mustalainenkaan petä... Vot!
Ja hän innostui tuosta ansiostansa, alkoi hymyillen hokea ja selittää: Annushka tuota... Tarkoitan... Tiedätkö, mistä syystä kuritin?... Muoria, tarkoitan, kuritin? Ei Annushka tiennyt, ei arvannut... Iivana silloin jatkoi: Vot! Ihan tuo oli hänellä tavallista iloisempi olo. Hän selitti: Vot, muori tää minun, vot.
Ja samaan tapaan hän jatkoi: Mikä tuossa rakkaus vielä!... Vanha ukko jo, ja kuiva kuin kopukka!... Vot siinä sinulle rakkaus! Omituista! Iivana tuosta jo hoksasi, että ukko rakkaudesta puhuessaan kosiksii Annushkaa, hänen morsiantaan omaa eukkoaan . Olipa hyvä, että Annushka noin tiukasti ukolle rukkaset antaa.
Ja Annushka laski, tapaili: No kotletti tää... Jos kriivennikka henkeä päälle ja... Tavallinen paisti ei sitäkään... Jos huokealla, lykästät, ostat, ei sitäkään... Vot. Vot, vot... Se on hyvä... Se on oikein hyvä!
Ja Annushka koki selittää: Vot... Vaikka sängynreunalla istuttaa... Rinnallaan istuttaa... Helliä, hyväillä... Vot! Annushka! ihastui Iivana moisesta armaasta luvasta lopen: Eh sinä!... Kyyhkyläinen! Mutta Annushka sen oikean morsiamen puolesta ihan tenäsi: Jei bohu pitää... Morsianta pitää... Istuttaa ja hyväillä.
Mutta hän oli talossa jo ehtinyt ilmoittaa sulhasen tulostakin ja siitä nousi hänen poistuttuansa touhu. Durnjakinilaiset nämä kun olivatkin moista touhun väkeä. Nytkin: eukko, Annushka, hommaili miestä sen toisen, äskettäin kuolleen suutari Durnjakinin leskelle Annalle, sille, jota kosimaan Iivana mieli. Aina se olikin, tää eukko, puhemiehenä jos kellä.
Annushka ei sietänyt vastaan sanomista oikeassa asiassa ja niinpä hän oitis ihan jo kuin toralla äsähti: Matvei Ivanovitsh! Se oli uhkaa, varoitusta. Ja uhallakin hän nyt Ropotilta peräsi: Merkitsee, että sinä et ole Pipotti, vaan todellinen Ropotti?... Oikea Suomen tshuhna? Ja Ropotti hoki, tolkuttaen: Ka, tuota... Pipotti tuota...
Ja hyvin tuo leski Annushka ilostuikin asiasta kuullessaan puhemies-Annushkalta, että sulhasia on. Ja puhemies-Annushka puolestaan siinä kiireessä koki selittää asiaa, sulhasta ja sen tuloa. Vot, selitti hän kehuen: vot, tuli tshuhna.... Ei mikään Kolppanan tshuhna tai Toksovan, vaan ihan oikea tshuhna, Suomen tshuhna! Luoja minun! huudahteli leski-Annushka.
Hän puheli, hymyili entistä viehkeämmin, ja se ihana nenä kukoisti sijoillansa kuin kaino ruusu. Oli jo tovit, toiset juteltu, udeltu oli, oli hurskasteltu. Ropotti tupakoi, pyyhki suutansa ja tolkutti muiden mukana. A, vot? kysäisi lopulta Iivana Annushkalta äkkiä, varmuuden vuoksi: Vot, eukko ... niin että tarkoitan... Sinähän se liet se ... Annushka? Mikä Annushka? touhusi tämä.
Päivän Sana
Muut Etsivät