United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä kavalassa tarkoituksessa hän nytkin alotti sen kanssa juttelun, aikoi puheella kuin ansan viskata, johtaa, kietoa ukon paulaan: härnätä suutuksiin ja niin toimittaa hänet poistumaan. Tuota kuinka? hän siinä kavalana alkoi ja kysäsi: Niin että Matvei Ivanovitshko sinun nimesi on, Matvei Ivanovitsh?
Minkäs minä sille, Dmitri Ivanovitsh, koska hän tahtoo, että minä hänen kanssaan eläisin... Katjusha pysähtyi säikähtyneenä ja oikasi puheensa, että minä olisin hänen luonaan. Enhän voi parempaa toivoakaan. Minun täytyy pitää sitä onnena... Mitäs minusta?...
Anatol, sanoi asianajajan vaimo avaten ovea: tulehan tänne. Semjon Ivanovitsh lupaa tässä lukea ääneen runonsa, ja sinun täytyy lukea jotain Garshinilta, välttämättömästi.
Ja saatuansa myöntävän vastauksen hän puolestaan omasta nimestään ilmoitti: Ja minun nimeni taas on Iivana Ivanovitsh... Ymmärrätkö? Häh?... Niin että kuin en ymmärtäisi, myönsi ukko, suutaroi ja jatkoi: Matvei kuin Matvei, Iivana kuin Iivana. A kaikki me silti olemme syntisiä Herran edessä...
Aivan oikein, Ivan Ivanovitsh, mutta siinä tapauksessa kehottaisin teitä puhumaan ainoastaan kuiskaamalla, sillä seinätkin sellaisiin ehdotuksiin höristävät korviansa.
Natalja Feodorovna huokasi raskaasti: Täytyyhän kahleissakin ollen jotain tehdä. Ei, Ivan Ivanovitsh, jättäkäämme tämä asia. Siihen minun sydämmeni vielä kerran pakahtuu. En kestä. Nyt rupesi Hannes kyselemään vallankumouksellisista ja samassa muisti, ettei hän ollut vielä kertonut siitä, mitä Natalja Feodorovnan käynnin jälkeen oli hänen kotonansa tapahtunut.
Natalja Feodorovna näytti kovin säikähtävän, mutta ei lainkaan omasta puolestansa, vaan ainoastaan Hanneksen, johon hän, oli ruvennut yhä enenevällä lämmöllä katsomaan. Ja senjälkeen olette te uskaltanut tulla tänne! Rakas Ivan Ivanovitsh, poistukaa niin nopeasti ja niin salaa kuin mahdollista! Hannes tahtoi kuitenkin vielä vastauksia muutamiin tärkeihin kysymyksiin.
Tietysti, Ivan Ivanovitsh! Tietysti!. No?! No!? innostui Hannes ja oli lyödä Natalja Feodorovnaa olalle suuren ystävyydentunteen merkiksi, niinkuin oli lyyhistänyt Gregorin. Mutta sanoi Natalja Feodorovna.
Tiesi tuo Andreikin jo eukkonsa puheista asian ennaltaankin, mutta otti, tekeytyi, ja alkoi ikäänkuin tosissaan ihmetellä: Totisesti, jumaliste. Veikkonen sinä! ihmetteli hän, tekeytyen kuin hölmöksi: Tarkoitan että?... Eh, sinä, veikkonen, Iivana Ivanovitsh! käänsi hän äkkiä kehaisuksi.
Jos he ottavat teidät perheeseen, onnittelen minä teitä. Pääsette kaikki tietämään. Tulette maailmalle tarpeelliseksi ihmiseksi ! Hyvästi ainiaaksi, Ivan Ivanovitsh! Kun Hannes tuli kadulle, löivät tapulin kellot jossain kuutta. Hän oli tunnin verran myöhästynyt tutkinnosta.