United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka niin, »ottaa huostaansa»? Vielähän niitä tulette tarvitsemaan, sanoi hän. Ei, ei tarvita, Agrafena Petrovna, ihan varmaan ei tarvita, sanoi Nehljudof vastaten siihen mitä toisen päänpudistus oli tarkoittanut. Olkaa hyvä, sanokaa Kornejillekin, että minä annan hänelle kahden kuukauden palkan eteenpäin, mutta etten häntä enää tarvitse. Väärin teette, Dmitrij Ivanovitsh.
Kuinka kovin hämmästyinkään, kun, katsahdettuani häneen, tunsin hänessä Ivan Ivanovitsh Surinin, joka ennen vanhaan oli voittanut minulta sata ruplaa Simbirskin ravintolassa. "Onko mahdollista?" huudahdin. "Ivan Ivanits!! Sinäkö?" "No ihme ja kumma, Pietari Andreitsh! Sepä hauskaa! Mistä matka? Terve, veikkonen! Etkö suvaitsisi pistää korttia sinäkin?" "Ei, kiitoksia!
Mutta Hannes rupesi tätä asiaa niin rehellisen syvällisesti miettimään, että Natalja Feodorovnalta katosivat kaikki epäilykset ja hän sanoi hilpeästi: Niin, niin, Ivan Ivanovitsh, te katsotte minuun suu auki uskomatta suuressa Venäjässä voivan olla maan puutetta, mutta kyllä meillä on asianlaita sama kuin muuallakin maailmassa: maa on viekkaudella ja väkivallalla riistetty työväen käsistä, joka senvuoksi laumoittain siirtyy rahan palvelukseen.
Missi katsahti kysyvästi, sanomatta mitään, häneen ja Nehljudofia hävetti. »Onpa todellakin sopimatonta tulla vieraisiin ikävystyttämään ihmisiä», ajatteli hän itsestänsä, ja ollakseen ystävällinen, sanoi menevänsä mielellään, jos muka ruhtinatar vaan ottaa vastaan. Kyllä, kyllä, mamma tulee olemaan iloinen. Polttaa saatte sielläkin. Ivan Ivanovitsh on myöskin siellä.
Vasta kun hengitys oli jälleen tasottunut koetti hän alkaa taas nöyrällä sävyllä, mutta ei onnistunut pitemmälle kuin ensimäiseen lauseesen. Ivan Ivanovitsh, te sanotte: prostitutsioni on hävitettävä, mutta en minä tiedä mikä ero tässä oikeastaan on.
Meillä on täällä Aleksei Ivanovitsh Shvabrin ollut jo viidettä vuotta: miesmurhasta sysättiin hän tänne. Jumala ties, miten tuo lie käynyt, hän näetkös läksi kaupungin ulkopuolelle erään vänrikin kanssa: miekat otettiin mukaan, ja niilläkös he nyt toisiansa pistelemään, kunnes Aleksei Ivanovitsh pistikin vänrikin kuolijaksi ja vielä kahden vieraan-miehen nähden. Mitäs tehdä?
Hyvästi jääkää, Dmitrij Ivanovitsh, sanoi Katjusha miellyttävällä, hyväilevällä äänellään, ja, pidätellen silmiin tulvaavia kyyneleitä, juoksi eteiseen, missä hän saattoi vapaasti itkeä. Siitä saakka ei Nehljudof kolmeen vuoteen nähnyt Katjushaa.
Kristus on noussut, Dmitrij Ivanovitsh. On totisesti noussut, sanoi hän. He suutelivat toisiansa kaksi kertaa ja ikäänkuin epäröiden vieläkö pitää suudella ja sitte päätettyänsä, että pitää, suutelivat kolmannen kerran ja hymähtivät molemmat. Ettehän mene papin luo? kysyi Nehljudof.
Hän tuli päättävästi Katjushan luo. Ja kauhea, hillitsemätön, eläimellinen tunne valtasi hänet. Päästämättä Katjushaa syleilystään, Nehljudof istutti hänet vuoteelle ja tuntien, että pitäisi vielä jotakin tehdä, istui hänen viereensä. Dmitrij Ivanovitsh, ystävä hyvä, päästäkäähän toki, puhui Katjusha rukoilevalla äänellä.
Ei Dmitri Ivanovitsh, antakaa te minulle anteeksi, ellen tee sitä mitä te tahdotte, sanoi hän katsoen Nehljudofiin vinolla salaperäisellä katseellaan. Niin se nyt vaan näyttää käyvän ja täytyyhän teidänkin elää. Katjusha sanoi hänelle juuri saman, mitä hän oli äskettäin itse ajatellut. Mutta nyt ei Nehljudof enään näin ajatellut, vaan ajatteli ja tunsi ihan toista.