Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Nyt olin ihmisten ilmoissa, mutta kuinka hämmästyinkään, kun huomasin olewani sen mökin kartanolla, jonka akkunasta pikku Tiinan olin niin monta kertaa nähnyt katselewan. Heti johtui mieleeni mökin riidanhaluiset ihmiset, ja sangen wastenmieliseltä tuntui turwaantuminen heidän apuunsa. Mutta kun tässä ei ollut walitsemisen waraa, tunkeennuin minä lumineni huoneeseen.
Aamulla ylösnoustuani menin terwehtimään heitä. Kuinka hämmästyinkään, kun minä huomasin waimoni olewan kowin kipeänä. 'Herra siunatkoon! No mikä sinua waiwaa, Mari? sanoin minä hämmästyksissäni. 'Minä woin kowin pahoin ja päätäni särkee kipeästi; hoitakaa lasta, minä en woi', sanoi hän.
Sinne menollani oli kahdenkinlainen syy: menin sinne tuntemaan Jumalan sanaa omalla rakkaalla suomenkielellä, jota täällä niin harvoin saa kuulla, ja toinen tarkoitukseni oli, että ehkäpä tapaisin siellä jonkun tutun merimiehen, jolta saisi tietoja rakkaasta kotimaasta. Mutta kuinka hämmästyinkään, kun Kalle K. oli myöskin siellä!
Kuinka minä hämmästyinkään tätä kuullessani ja muistuttelin mieleeni omia talonpoikiamme, jotka huokailevat kärsimättömässä, tukalassa orjuudessa, ja joiden työtä me halveksimme verraten sitä muihin ansaitsemiskeinoihin vallattomuuden ja turhamaisen loiston palveluksessa.
Mutta kuinka hämmästyinkään, kun noin parisataa askelta kuljettuani aukeni leveä salmi eteeni! Minut oli siis katalasti jätetty saareen! Veneellä liikkuvia ei näkynyt missään, paitsi noita kiireesti poissoutavia saattajiani, jotka eivät huudoistani eivätkä viittomisistani olleet millänsäkään. Minun ei auttanut muu kuin niellä kiltisti harmini ja ruveta miettimään muita pelastuskeinoja.
Mutta kuinka hämmästyinkään, kun huomasin, että hän oli ylhäällä ja täysissä waatteissa. 'Kuinka nyt on, kultaseni, oletko sinä nukkunut ensinkään? kysyin minä. 'No mitäs sinä olet tehnyt? 'En. 'Walwonut ja ajatellut. Minä säikähdin noita lyhywiä ja melkein tylyjä wastauksia. Nyt wasta rupesin täydessä walossa käsittämään, mihin sywään kuiluun olimme syöksemäisillämme.
"Mitenkä olet sitten hänen kanssaan tuttavaksi tullut?" kysyin. "Hän on pienen talon tyttö. Eräänä kertana menin jollekin asialle hänen kotiinsa. Kuinka hämmästyinkään kun hänet ensikerran näin! Suu auki katsoa töllötin minä häntä, hänen kuitenkaan siitä mitään tietämättä. Mikä sulous, mikä jalous ilmeni hänen olennossaan!
Vaivalla sain sen avatuksi ja näin siinä pienen lippaan; mutta kuinka hämmästyinkään, kun tunsin sen Paulin kuvaksi, josta hän oli luvannut ei ikinä luopuvansa. Nähdessäni tämän viimeisen muiston tuon kovaonnisen tytön uskollisuudesta ja rakkaudesta itkin katkerasti. Domingo puolestaan löi rintoihinsa ja täytti ilman haikeilla valitushuudoillaan.
Kuinka kovin hämmästyinkään, kun, katsahdettuani häneen, tunsin hänessä Ivan Ivanovitsh Surinin, joka ennen vanhaan oli voittanut minulta sata ruplaa Simbirskin ravintolassa. "Onko mahdollista?" huudahdin. "Ivan Ivanits!! Sinäkö?" "No ihme ja kumma, Pietari Andreitsh! Sepä hauskaa! Mistä matka? Terve, veikkonen! Etkö suvaitsisi pistää korttia sinäkin?" "Ei, kiitoksia!
Päivän Sana
Muut Etsivät