United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei, jumaliste, pelotetakkaan! Kolmantena yönä hän on taasen matkalla kuoppamäelle. Mutta tällä kertaa hän kulkee hiukan toista suuntaa ja väistää pihlajan. Hän kulkee hitaasti, katsahtaen tuon tuostakin taakseen mitään ei näy eikä kuulu. Nyt hän ymmärtää mikä osuus vanhalla pihlajalla oli ollut ensimäisen yön harhanäyssä.
"Hän tahtoo itse puhutella Teidän Majesteettianne; hän pyytää sentähden turvauskirjettä, tullakseen vapaasti Lyon'iin." "Vai niin! Ja siinä kaikki? Eikö mitään, joka voisi antaa aavistusta hänen aikeistansa? Eikö sanaakaan kirjallisesti?" "Ei mitään muuta, kuin mitä jo mainitsin Teidän Majesteetillenne." Kuningas silitti leukaansa mumisten: "Hän tahtoo tulla ... no! Totta Jumaliste! tulkoon!"
Ja jos minä ammun häneen, niin ei minua laki saa syyhyn, sillä tottahan jokainen on oikeutettu puolustamaan omaisuuttaan. Ja minä ammun, jumaliste minä ammun!" Hän hyppäsi talon edustalle. "Martin Petrovitsh! Varokaa! Jos ette te tule alas, niin minä ammun!" "Ammu vaan" vastasi käheä ääni katolta. "Ammu vaan! Tuoss' on sulle siksi aikaa tuomisia!" Pitkä lauta lensi samassa katolta.
Hän kumarsi syvään, riensi sitte eteenpäin ja loi kieltämättömän viehättävästi hansikkailla peitetyt kätensä yhteen. "Ihmeen kaunista, Teidän Korkeutenne! Oivallista, totta Jumaliste," huudahti hän innostuneena, nopeasti, mutta kuitenkin kuulumatta rientäen ruhtinattaren tykö.
Ei se enää taputtelemisista välitä. Esa menee, istahtaa ojan pientareelle, laskee ryömälleen kättensä päälle. »Voi jumaliste!» Tuo oli toivoton huokaus: siitä helähti jonkinlainen kamalan aavistuksen sävel, siitä ymmärsi, että Esa jo käsitti tekonsa: koko talossa ei ollut kunnon hevosta, paitsi musta.
Mutta minua ette saa narratuksi. HUSSO. En, jumaliste, minä narraa. Tulet sen kohta näkemään, ellet vaan hyvällä taivu. ANNA LIISA. Minä en usko teitä, en sittenkään. Mikkokaan ei anna teidän sitä tehdä. Odottakaahan, kun hän tulee, niin saatte kuulla. HUSSO. Mikko ei pane vastaan, siitä olen varma. Ja toisekseen, ei minun tarvitse siihen Mikolta lupaa kysyä.
Kas niin, nyt hän on tarpeeksi kääritty kädet alas, taikka jumaliste puhkaisen teiltä sydämen omalla tikarillanne! Noin, minä en sido teitä halvemmalla kuin silkkinuoralla, niinkuin säätynne vaatiikin. Kas niin, nyt hän pysyy kiinni siksi, kun joku tulee auttamaan. Jos hän on käskenyt meille myöhäisen päivällisen, Ranald, niin hän saa nyt siitä itse kärsiä.
He rakastavat rahaa, ja pitääpä heidän sitä saaman, totta Jumaliste! kun vaan auttavat minun hyvää serkkuani... Siinä on kaikki, mitä voin tehdä hänen hyväksensä. Mutta sinä itse, Villon, etkö sinä mitään pyydä?" "En, sire", runoilija vastasi, "minun tehtäväni on päättynyt." "Minun alkaa'" sanoi kuningas.
"Pyytäkää Martin Petrovitsh'iltä." "Martin Petrovitsh'iltä!" toisti hän verkalleen. "Minusta hän välittää juuri yhtä paljon kuin jostakin mitättömästä kasakkipojasta Maksimkasta. Hän pitää meitä kuin päiväläisiä, eikä pienintäkään palkintoa ole häneltä odotettavana kaikesta puuhasta ja vaivasta." "Todellakin?" "Jumaliste.
Mutta Fredrik, jonka innostus oli yhä enemmän kohonnut ystävän pilkallisesta puheesta, tarttui hänen viittaansa ja huudahti ääneen: "Totta jumaliste, tee, niinkuin luulet; sillä pyhän ristin kautta, joka sinulla on olallasi, vannon tässä: minäkin otan sen merkin enkä tahdo ennen antaa Bertalle kättäni alttarin edessä, ennenkuin olen vuoden ajan taistellut pyhässä maassa niin totta kuin Jumala minua auttakoon kuolinhetkelläni!"