United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Benhadad, tuo kelmi, On Samariaan kaksi kertaa jo Suu uhkaa täynnä hyökännyt, mut Ahab On helposti tuon ahnaan vaapsahaisen Takaisin karkoittanut aroilleen. Taas isoaa se rosvoamista; Mist' on se saanut tuulta siipiinsä? Nyt seuraa kolmas ottelu ja kovin; Nyt joka käsi miekan kahvaan tarttuu. Sit' ei ois tarvittu, jos noudatin Ma Obadjan ja Jemlanpojan mieltä.
Ennenkuin hän kuitenkaan ehti niihin tarttua, kavahdin minä salamana seisaalleni ja sivaltaen tyrmistynyttä vaaria korvalle niin, että hän kaatui, kiljaisin: »Tuosta saat, kelmi! Vai kavaltaa aiot kunniallisia partiomiehiä.» Säikähtyneinä hypähtivät mieheni ylös ja silmiään hieroen töllistelivät ympärilleen.
Ja apu tuli: Ukko Durnjakin, näet, ehti miehinensä hätään. Hän tempasi suuren polviremelin ja alkoi sillä voidella muoriansa; eukko huusi. Iivana oli ällistynyt, koko talo oli kuin nurin. Mutta nyt sukeutui juttu, selvittävä juttu. Ropottikin siihen vielä työntyi. Iivana, näet, ei sallinut ukon lyödä hänen morsiantaan. Apuun hän riensi, ryhtyi riistämään ukolta remeliä ja uhkaili: Kelmi sinä!...
TOPIAS. Kunnia pois ja kelmi mies! Tuima laki! Mutta kuka käski, kuka käski toisen puumerkkiä väärin käyttämään? Se on vaan puumerkki, esimerkiksi tuommoinen vuohen-sorkka, mutta sen merkitys on suuri. SEPETEUS. Mikko Vilkastus! TOPIAS. Mikko, tules panemaan puumerkkis. Sinä todistat, että minä annan pojalleni naima-luvan. MIKKO. Sen todistan ja, jos tarvitaan, valallani vahvistaa tahdon.
Täällä kun sattuisi kiinni saamaan, kirkon luona, ei mitään mahtaisi, mutta ei ole hyvä kotiinsa mennä. Papin kanssa kun menee, niin minkäpä tehnee? Vaikka synkässä metsässä vastaani tulkoon! Kerran se kelmi kiinni pannaan! Ne olivat nuorten miesten ääniä...
Eikö sitä jo Adami hallinnut teidän puolestanne? LIND. Myöhemmin, kuin tila kerran oli alaikäisten hoteissa, valtasivat sinun esi-isäsi sen vastoin lakia. RUOTSILA. Joka sen sanoo, on kelmi! Minun esi-isäni ovat olleet kalalammen isäntiä ikimuistoisista ajoista. LIND. Onhan minulla tilani vanhat kauppakirjat. RUOTSILA. Minun ukon-ukkoni on hukkunut siihen lampeen!
Ukko Durnjakin höristi korviaan, otti Varvaralta asiasta täyden selon, raivostui ihan ja vannoi Osiipalle: Nää, mikä kelmi... Konna... Veijari, sanoin, Osiippa... Nää. Osiippa töllötti: Kuin en nää!... Tietysti nään! Ja ihan hän ukolle selitti: Vot sukuisuus!... Sukuisuus ja kelmi!... Nää! Ja Varvaralle hän hoki, töllötti, tolkutti: Ja sinä, Varvara... Titoffin akka tuota... Vot!
Kuunteli ja mietti itseksensä: ihmeellinen eikö elon juoksu, joka kaiken syntynehen määrää kuolon kovan tietä kulkemahan! Eipä tiedä, koska lähtö tulee, tänäänkö vai ehkä huomenessa. Eipä tule pasuunalla soittain, tulee niinkuin kelmi varas yöllä. Löytää kuolo rauhan töissä miehen, saati sotilaan, joll' ammattina onkin surman kanssa seurustella.
Samassa hän huomasi aitan luona tulevan juosten taloon joukon entisiä tuttuja hämäläisiä. »Tuolla se Savon-karkuri on!» huusi eräs osottaen Keskitaloa. Keskitalo tahtoi juosta pakoon, mutta tunsi itsensä niin heikoksi, ettei voinut edes nousta istumaan. Joukko oli nyt aivan hänen edessään. »Aika kelmi sinä Keskitalo sentään olit!» sanoi etumaisena seisova mies halveksivasti. »Anna rahat pois!»
Ja ihan kasvot vihasta punaisina hän ukolle koveni. Opetan sinut... Vot nyrkillä opetan sinut... Kelmi, pui hän nyrkkiä ukkopahan nenän edessä. Kuin opetat?... Ah? uhitteli ukko vastaan. Annushka oli paennut pois koko mökistä. Toisen morsianta lyöt. Eh sinä rajasuutari!... Eh, kiristelihe punaiseksi vihastunut Iivana ukolle hampaitansa, valmiina tarraamaan niskaan.