United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kenellekään vääryyttä tekemättä eleli tämä vanha pariskunta sovinnossa ja Jumalan pelossa; kuitenkin puhuttiin heistä yhtä toista kylän kesken. Torpparin sanottiin tietävän suuren aarteen, joka oli metsään kätketty; hänen yksin sanottiin tietävän, miten se sieltä saataisiin. Menipä aina joku, kuokka ja lapio kädessä, ukolta urkkimaan aarteen säilytyspaikkaa ja tinkimään häneltä puolia rahoista.
Pian oli tuli kipinättömäksi sammunut. Nyt ei ollut meillä yösijaa omasta takaa, jollei saunassa; sillä ulkona oli jo niin lämmin, että lehmä kyllä tarkeni pihallakin maata. Kuitenkin ajattelin itsekseni, mihinkä tästä oikein asumaan mennään pyydettäisiinkö Vierimän ukolta yösijaa.
Mari kysyi: »Tokko isälle olet virkannut vielä mitään näistä hommistasi?» »En ole virkannut, vaan pitää kait sitä sanoa jotakin. Ei suinkaan meidän hommista ilman tule porikkata.» Minä ajattelin, että itsekköhän minä sitä lupaa ukolta kysyisin, vai ottaisinko jonkun vanhemman miehen niinkuin niitten tapa on. Vaan kumminkin päätin, että itseni edelle ei ole käynyttä.
Toimitin eukolleni, että hän antaisi ukolle ruokaa. Nöyrästi meni hän syömään ja söikin kelpo lailla. "Milloin olette viimeksi saanut ruokaa?" kysyin ukolta, kun hän oli syömästä päässyt. "Eilen iltapäivällä", sanoi hän. "Hyvänen aika, ja nyt oli jo sivu puolenpäivän!" sanoin kauhistuksissani.
Kaikesta tuosta huomasin, että ukko oli talon wanhin ja että lapset oliwat hänen lastensa lapsia. Minä rupesin tekemään puhetta. Se on tietty, että outo matkustaja saapi ensin tehdä tilin matkansa tarkoituksesta ja kotopaikastansa, ennenkun muihin asioihin päästään käsiksi; niinpä minäkin. Sen jälkeen kysyin ukolta: "Oletteko ikänne asuneet tässä talossa?" "Olen", wastasi siihen ukko.
"Itse isäntähän se on", sanoi emäntä ja otti tervehdykseksi ukolta hatun päästä ja ripusti sen naulaan. "Niin, huomaatkos nyt?" sanoi ukko voitonriemussa Amreille, "sano nyt asiasi". "Paina puuta", sanoi äiti ja osoitti Amreille tuolia. Raskaasti hengittäen alkoi tämä: "Saatte uskoa, ettei yksikään lapsi ole voinut muistella teitä enemmän kuin minä, jo aikoja sitten, vielä näinä viime päivinä.
Viimeksimainittu tuli kuninkaan jälkeen laivalle, ja amiraali teki hänen kanssaan pienen vaihtokaupan; kaikkiaankin saatiin kultaa tänään vain vähän, mutta eräältä ukolta amiraali sai tietää, että korkeintaan sadan leguan päässä oli joukko saaria lähellä toisiansa ja niillä oli paljon kultaa, kuulipa hän sanottavan, että yksi niistä oli ihan kokonaan kultaa ja muillakin oli kultaa niin paljon, ettei tarvinnut muuta kuin lapioida kokoon ja seuloa.
Hän puhua porisi mennessään sekavata sopotusta, ääni oli jo ukolta huutaessa murtunut, eikä hän enää jaksanut riehua. Vaan kauheat olivat ne katseet, joita hän syrjästä meihin heitti. Me koetettiin selittää minkä osasimme, ettemme me vaarille mitään pahaa tahdo, koetimme vakuuttaa, että saa hän nyt kuolinpäiväänsä tässä talossa elää.
Jopa siitä on kulunut kolme viikkoa, kun olen selvää leipää nähnytkään", arveli ukko. Annoin vaimolleni viittauksen, että hän panisi ukolle ruokaa. Sillä välin kysyin ukolta: "kuinka te olette jaksanut noin heikkona jalkasin tulla kylälle?" sillä ukon kotiin oli puoli penikulmaa matkaa. "Kyllähän tuota tulla, mutta mitenkä täältä päässee kotia", sanoi hän.
Kiittelimme kaikki ukkoa henkemme pelastuksesta, ja setä lisäsi tietävänsä nyt varmuudella omistavansa Sitkan talossa talon nimi oli Sitka ainakin yhden ystävän, johon voi luottaa. Ville pyysi ukolta epäilyksiään anteeksi, ja ripein askelin poistui äijä joenrantaa pitkin.