United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun Herra ihmeissään katsoi ja kuunteli ja höristi, jotta kuka se hänen kansansa keskuudessa sai semmoisen hurskauden aikaan, niin minä sanoin Hänelle että: Laskeudu huoleti levolle, Herra, eläkä päly ja pelästy, sillä minä se täällä sinun huoneessasi, sanakangella oorninkia ja kuria kolistan.
"Niin, niin," laverteli hän riisuessaan enimpiä kääreitään "ja sitten minä sanon koko teidän kasvatuksenne olevan paremman kuin tavallisen matruusin... Voisin kyllä kertoa, kuka tänään tuli vanhan Wahl-muorin luokse... Se ei ollut sen pienempi herra kuin itse luutnantti perämieskoulusta. Eipäs vaan, eikös ollut niin..." Rejer höristi korviaan...
Ukko Durnjakin höristi korviaan, otti Varvaralta asiasta täyden selon, raivostui ihan ja vannoi Osiipalle: Nää, mikä kelmi... Konna... Veijari, sanoin, Osiippa... Nää. Osiippa töllötti: Kuin en nää!... Tietysti nään! Ja ihan hän ukolle selitti: Vot sukuisuus!... Sukuisuus ja kelmi!... Nää! Ja Varvaralle hän hoki, töllötti, tolkutti: Ja sinä, Varvara... Titoffin akka tuota... Vot!
Hän ei tavallisesti ottanut korviinsa mitään kaikesta siitä, mitä Kustaavasta tai tämän pojasta sanottiin. Kustaavaa hän ei vieläkään ajatellut muuten kuin sarkasäkkiin mahtuvana pikkutyttönä ja hänen poikaansa ei senvuoksi voinut paljonkaan vaaksaa pitemmäksi arvostella. Mutta nyt hän höristi korviansa.
Käkriäinen ällistyi mokomista ehdoista niin, että katsoi ensin suu auki. Sitten hän höristi isoja korviaan ja kysyi uudestaan, mitenkäs ne possakat sitten olivat. Muttinen naurahti, nauraa hörötti, ja luetteli entiset ehdot. Sellainen oli, hyvä mies silloin. Viikon päivät possakkaa tästä alasta, josta olisi voinut saada seitsemän, kahdeksansataa markkaa arentia vuodessa!
Itse hän arvattavasti nyt istuu veljensä ja Wiipurin esikunnan huostassa, mutta minulle lähetti hän kumppaniksi kotimatkalle venäläisen upseerin. Kornatus höristi korviaan. Venäläisen upseerin! Mitähän se lienee? Hän on luutnantti ja adjutanttina venäläisen Buddenbrockin luona, tuon, joka on komentanttina Wiipurissa. Ukko piti asiata kummallisena.
Sitävastoin jo ensi kerralla kun vaari otti puheeksi nuo kupit ja viilat ja mitä niillä oikein voisi tehdä, höristi Hinkki korvansa, tuli vaarin viereen vuoteelle istumaan, ja ymmärsi kohta kaikki. Vaari sanoi vaan: Jos näillä tehtäis rahoja niin paljon, että koko Veneh'oja vapaaksi ostettaisiin! Ja koko Hinkki oli liekkinä. Silmät hehkuivat, posket paloivat.
Ja hän selitti, ynseili: Vot... Pipotti tää niin... Eukkoaankin lyö ihan kuin selvä venäläinen... Vot teille Kolppanan tshuhnat, minkälaisia ovat!... Niin että ne eivät ole niin kuin oikeat ristityt tshuhnat!... Vot! Ja Iivana ihan kuin höristi sille puheelle, raapasi miltei Pipotin ja Kolppanan tshuhnien pahuudelle korvallista ja siunaili: Kanaljat!... Ihan kuin pakanoiksi elävät.
Kosken pauhinasta huolimatta kuului hänen kuorsauksensa selvästi. Ville höristi korviaan ja katsoi kysyvästi minuun. Käskin hänen mennä itse katsomaan. Tähän asti oli Ison-Iivanan vangitseminen niitten olosuhteitten tähden, joissa se tapahtui, minua enemmän hävettänyt kuin ilahduttanut. Mutta Villen teeskentelemätön ilo rupesi minua sovittamaan.
Näistä oli tärkein sija Viaporilla, jonka oli oleminen laivaston nojakohtana ja välittää väliaikaisen hallituksen yhteyttä muiden kapinallisten satamain ja linnotusten kanssa sekä sähkötysyhteyttä Suomen ja ulkomaiden kautta Sevastopoliin. Tässä kohden Hanneksen suupielistä katosi hymy ja hän höristi korvansa.