United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
ESKO. Sitä sinun ei tarvitse, vaan sano, että läksimme Karrista vähän ennen kuin minä ruokapöydän nuriin viskasin. MIKKO. Ole sitten olevanas äitis ja kysy minulta milloin jätimme Karrin. ESKO. Mikko Vilkastus, koska läksit poikani, Eskon, kanssa Karrista? MIKKO. Me läksimme vähän ennen kuin Esko ruokapöydän nuriin viskasi. ESKO. Mikko, tässä ei ole pilkan paikka.
MIKKO. Siinäpä säkissä sitten oiva tuki väsyneelle päälle. KARRI. Juuri niin, Mikko Vilkastus. ESKO. Sitten maata ja vatsa syliin, sanoo sanan-lasku. Mutta kun ei kävisi meille kuin Korppilan Paavolle Peltolan häissä. Kaksi päivää ennen pitoja paastoi hän kuin mies, ei suuruksen tomuakaan nauttinut.
ESKO. Siellä oli hyvä riisin saanti! Tässä, mies! Itse ryyppäsin vasta! ESKO. Mikä on tarkoitukses? MIKKO. Että otat hyvän kulauksen pullostani! ESKO. Minä? MIKKO. Sama mies! ESKO. Sinä tiedät, ettei vielä koskaan mitään karvasta ole huulilleni tullut tähän päivään asti. MIKKO. Tänä päivänä tulkoon! ESKO. Minäkö ryyppäisin? Ei! Usko minua, Mikko Vilkastus, minä tuskin tiedän mille viina maistuu.
TOPIAS. Kasvatteen kannalla on häntä talossa pidetty, eikä kuulu hän olevan juuri ilman kapioitakaan; luhtissaan sanotaan löytyvän yhtä ja toista. Pari päivää jälkeen häitten, niinkuin on keskusteltu, ovat kuormat tässä. Tänään lähtevät tästä Esko ja Mikko Vilkastus, huomenna ovat he morsiustalossa hyvin siksi, että ehtivät vielä tekemään kuulutuskartan sunnuntaiksi, koska ensikerran kuulutetaan.
MIKKO. Sen teit, ja olipa se kovin tarpeellista, nytpä otat vastaan äitiltäsi löylytyksen, niinkuin mies; sillä selkääs saat, että roikaa, ole vissi siitä! ESKO. Mikko Vilkastus ei olekkaan tietäjä. MIKKO. Eipä tarvitse olla tietäjä, ennustaissa sinulle tänäpänä aika saunan. Mutta ei hätää, nyt on värkkiä päässäs; anna tulla vaan, kaikki käy sievästi kuin öljy Libanoonissa.
Käykäämme sitten itsiämme varustamaan. Esko viipyy vielä riitaretkellänsä. Onpa lysti nähdä millä muodolla hän sieltä palaa. Eroisinpa koko miehestä, jos ei matkakassa meitä yhteenliittäisi. Mutta päivä päivältä se vähenee, sillä enpä juuri kovin sitä säästele, ja koska se kerran on tyhjennetty, silloin katoo Mikko Vilkastus. ESKO. Mikko, katsos näin olen minä nyt revitty!
TOPIAS. Mikko Vilkastus on siihen soveliain; hän on Eskon puhemies ja seuraa häntä häihin myös. Puheen jälkeen pitäis hänen jo oleman tässä varustettuna häihin. Esko, läheppäs vaan häntä kuulustelemaan. SEPETEUS. Käy toimeen, poika. ESKO. Minä riennän, sillä aikaa ei ole enään siekailla. SEPETEUS. Olitko kirkossa eilän? TOPIAS. Enhän ollut, jumala paratkoon!
Rahat juotuans löi hän minua korvalle ja juoksi tiehensä kuin peto. Ja meidän välillä, Antres, on jotain vanhaa hapatusta myös. ANTRES. Elä kiristä minua kurkusta! ESKO. Herran Kiesus, kraatari! Mikko Vilkastus on täyttänyt sydämeni niin. ANTRES. Elä kiristä! ESKO. Tierätkös, kraatari. ANTRES. Tulkaat minua apuun! ESKO. Noin minä miehiä panen; katsos!
Mutta vaaran tullessa on hän aina nopea-jalkainen. Ei kanna hän turhaan nimeä: Vilkastus. ANTRES. Uuspeili, koko mies! Minä kutsuttiin häihinne puhaltajaksi, ja käskyn mukaan kävin vartomaan teitä tähän. Nyt tapaan sinun, mutta en morsiantas. ESKO. Ei yhtään morsianta. Hän jätti minun jo ennen vihkimistä ja otti itsellensä toisen. Ilkeä petos, tunnoton petos! Mutta asiasta nousee tuima prosessi.
TOPIAS. Kunnia pois ja kelmi mies! Tuima laki! Mutta kuka käski, kuka käski toisen puumerkkiä väärin käyttämään? Se on vaan puumerkki, esimerkiksi tuommoinen vuohen-sorkka, mutta sen merkitys on suuri. SEPETEUS. Mikko Vilkastus! TOPIAS. Mikko, tules panemaan puumerkkis. Sinä todistat, että minä annan pojalleni naima-luvan. MIKKO. Sen todistan ja, jos tarvitaan, valallani vahvistaa tahdon.