United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mulle olitko sa vihainen vai pelkäsitkö mua? Mun rintani lyö ja lyö. Kuu kulki ja huhui, puut kuiski ja puhui: Missä viipyvi Ziskasi sun? Ei tullut mun Ziskani, tuli huoli, mure. Ja jos et tullut tänään, niin huomenna tule! Ole jällehen Ziskani mun. Inka itki rannalla, heliällä hiekalla, lainehet laski ja nousi: Miksi itket Inkasein, muoriseni, miekkosein? Tuonne, tuonne venho se nousi.
TOPIAS. Mikko Vilkastus on siihen soveliain; hän on Eskon puhemies ja seuraa häntä häihin myös. Puheen jälkeen pitäis hänen jo oleman tässä varustettuna häihin. Esko, läheppäs vaan häntä kuulustelemaan. SEPETEUS. Käy toimeen, poika. ESKO. Minä riennän, sillä aikaa ei ole enään siekailla. SEPETEUS. Olitko kirkossa eilän? TOPIAS. Enhän ollut, jumala paratkoon!
"Olitko veljenpoikasi luona Kerttu?" "Olin, rouva hyvä, mutta vaan tuokion, sillä pikku Hannu ei ollut aivan terve. Yrjö tuli kanssamme pajaan, jossa katselimme kuinka hänen isänsä vasaraansa heilutteli. Oskari oli niin huvitettu, että hän oikein ilosta huusi, joka kerran kun säkeneet lentelivät." "Et suinkaan vaan antanut hänen suudella kipeätä lasta?"
SIIRI. Olitko konttorissa tänä iltana? TUURE. No niin: en. SIIRI. Ja missä sinä olit? TUURE. Minä en voi enkä tahdo sanoa. Vai niin. TUURE. En, koska minä siten paljastaisin itsestäni anteeksiantamattoman heikkouden. Mutta, Siiri, mikä sinun on? (
Murheen okaat peität Sä säälin vaalevilla ruusuilla. Valkoinen ruusu pyhän rakkauden On merkki; maallinen tuo punaliekki On sammutettu, lehdet valkoiset Kohoovat niin kuin enkelien siivet. AKSEL. Voi, Valpur! Valpur! VALPURI. Armas ystävä! Sä mieltäs lohduta. AKSEL. Vai lohduttaisin? Oi, miten voit sa tointua niin pian, Niin helposti? VALPURI. Ma olin valmistaunut. AKSEL. Olitko valmistaunut?
Mutta kuin hän kuuli maaherran toruvan hänen toverejansa ja uhkaavan heitä selkäsaunalla ja kopilla, heräsi hänen tuntonsa; hän tuli esille, meni vaunujen luo ja sanoi: "minä se olinkin, joka kiekon viskasin. Olkaa hyvä ja antakaa Villi takaisin!" "Vai niin, olitko se sinä, sen veijari?" sanoi maaherra. "Nouse nyt vaunuihin, niin saat tehdä Villille seuraa."
Näitkö sinä hänet, tahi olitko täällä silloin kun rutto riehui?" "En", vastasi Laagje ja herkesi kyselemästä. Hän oli saanut kyllin tietää. Mies, joka seisoi hänen edessään, oli Lailan sukua. Samassa tuli Lailakin puotiin loistavin silmin ja koko joukko kosiolahjoja käsivarrellaan.
Tarvitsi ainoastaan nähdä sitä tapaa, millä hän pani käden suulleen ja toitotti muutamia kertoja, kunnes ulompaa kuului "hollaa" vastaukseksi hänelle! Rejer jumaloitsi perämiestä. "Kuulkaas perämies!" kysyi hän äkkiä, "mikä se oli se hispanjalainen nainen, jonka kanssa te istuitte siellä teaatterissa?" Perämies näytti vähän ällistyneeltä: "Vai niin? Olitko sinä siellä?... Niinkö hän!
Minä muistan vaan, että minä en hyväksynyt rakkauden seikkailuasi en sillä kertaa. Oletko jättänyt tytön rauhaan? Se on minun asiani. Ehkä! Ehk'ei! Minä sanoin sinulle silloin, että jos tahdot olla kunnon mies, niin olisit seurannut neuvoani. Olitko sen verran kunnon mies? Minä kysyn sitä vanhan ystävyyden nojalla Oletko sinä todellakin ruvennut siveyden asian ajajaksi? En!
"Hän ei tuntenut minua eikä sinua, nähdessään minut setäni luona, eikä tietänyt olitko köyhä vai tikas, kosiessaan minua. Ja jos kysyt ihmisiltä, jotka tuntevat häntä ja hänen isäänsä, niin saatpa kuulla että ovat kunnioitettavia miehiä, jotka työtä tekevät niin paljon kuin vaan jaksavat eivätkä tee vääryyttä kenellekään".