Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Näin aseesi lävistävän Apekideen sydämen. En moiti tekoa se tuhosi vihamiehen ja uskonluopion.» »Tiedät siis kaiken», Arbakes sanoi kuivasti. »Aavistin sitä. Olitko yksin?» »Yksin!» Kalenus huudahti hämmästyen egyptiläisen mielenmalttia. »Ja minkätähden olit kätkeytynyt tuona hetkenä puistoon?»
Hän sillinperkkaajatar musta Stiina, kertoi kaikkityyni samana iltana minulle ... hänellä riippui veitsensä sinun kauniissa vitjoissasi... Vaan olitko silloin aivan laapihullu? mies, jolla on puoli taloa ja on semmoista sukua kuin sinä! hyökkää suinpäin ja kosii! No niin, nyt sinä varmaankin lähdet koettamaan onneasi Bergen'issä? Minä matkustan myöskin sinne, ja sentähden huusinkin sinua."
ELLI. En ole niinkään vieras täällä. AINA. Et ole, et, tietysti et olekkaan. Ollaan me läheisiä naapureja ja tapaammehan toinen toisemme meikein jok'ainoa päivä. Vaan mitähän tänään kuuluu kylästä? Kerroppas jotakin uutta, jotakin hauskaa! ELLI. Hauskaa, sanot... AINA. Niin jotakin oikein hauskaa! Olitko eilen illalla tanssiaisissa Mähälässä? ELLI. Pistäydyin sinne pikimältään.
OLAVI: Kyllä, tietysti vain vanha polvi. He puhuivat mielellään suomalaisesta harhaoppisesta maisterista, nimeltä Maunu Tavast, joka oli kuunnellut siellä m.m. Juhana Hus'in luentoja. Olitko sinä harhaoppinen? Meillä nuorilla oli siihen aikaan kaikenlaisia kerettiläisiä harrastuksia. OLAVI: Hyvä kyllä, että ne nyt ovat haihtuneet. Minä voisin kertoa sinulle paljon synkkiä tarinoita, setä.
"Vertaile hänet kuninkaalliseen panteriin", opetti hänelle Manlius, ja runoniekka oli siihen tyytyväinen. Tällä hetkellä tuli Mesembrius. Atriumissa kuuli hän, että Manlius jo oli sisällä, ja riensi hänen jäljestänsä. Ovesta näki hän vävynsä ja hämmästyi hänen ulkonäköänsä. "Olitko Glycerian luona", kysyi hän sitten matalalla äänellä. "Olin", vastasi Manlius. "Tapoitko hänet?" "En."
Se oli aivan eri asia. ANNA. Eilen minä näin Jannella tuon rahan ensi kerran. NEITSY JANNE. On se minulla ollut rinnassa yhden kerran ennen. LETTO. Olitko silloinkin pyrkimässä merelle? NEITSY JANNE. Minä olin silloin vielä alle puolivälin toistakymmentä. LETTO. Kenelle sinä sitä silloin näyttelit? NEITSY JANNE. Koko kaupungille! LETTO. Oho, mutta kannattikin. NEITSY JANNE. Oli pakko.
Sillä, näetkös, minä sanon sen kumminkin, että tiedät olla varuillasi kerrotaan, että sinä olisit kovasti rakastunut arkkitehti Hovingiin. SYLVI. Kas, kuinka ovat tarkkanäköisiä! ELIN. Ja että sinä pelkästä mustasukkaisuudesta kiivastuit Karinia kohtaan. SYLVI. Rauhoittukoot, sillä nyt en ole enää vähääkään mustasukkainen. ELIN. Olitko sitä sitten eilen? SYLVI. Mahdollista kyllä.
En. Mikä sinun nimesi on? Veitikka. Onko se isäsi nimi? Ei. Isäni on muona-Matti. Mistä sinä olet tuollaisen nimen saanut? Toverini sen minulle antoivat kansakoulussa ollessani. Olitko vallaton siellä koulussa? Sanoivat minun olleen. Eikö sinua vielä haluttaisi koulua käydä? Haluttaisi kyllä taas, sanoi Joju, jonka mieleen samassa johtui pieni Solmia ja hänen vieraansa.
"Sinun ei pitäisi moittia äitiäsi omista vi'oistasi", sanoi hän; töin tuskin sai hän sanat kuulumaan. "Omista vi'oistani! ha ha ha " ja nauraen tukahdutti Vigleif itkun, "omistako vioistani! Ehkä et pyytänytkään minua lyömään häntä? Olitko kenties tyytyväinen siihen mitä häissä tein?" Marit vaipui valittaen eräälle tuolille; se oli totta, liiaksikin totta.
NYYRI. Niin sanot sinäkin, mutta olitko asioistasi vaaria ottamassa? Mitä vielä! Tiesi missä kuhnailitkaan ja päästit... LALLI. No akka, ole ällistelemättä! NYYRI. Niin ... niin. Sillanniemen tien hän otti, niinkuin äsken sanoin. "Nyt menen miehille tämän julistamaan" näin tuumailin ja tänne riensin. Se nyt oli toimittamani. Mutta taas lähden!
Päivän Sana
Muut Etsivät