United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kuulkaas nyt: kun te tuolla istuitte ja itkitte, ajattelin minä itsekseni voi! sallikaa minun sanoa, mitä minä ajattelin, että luonnollisesti, se ei voi niin olla, Nastjenka! minä ajattelin, että te ette ehkä jostakin kaukaisesta syystä rakasta minua enään. Sitten ajattelin minä jo eilen ja toissapäivänä, Nastjenka että minä saisin tuntea, että teidän ehdottomasti täytyy rakastaa minua.
Aivan olenkin, sillä varmaan arvelin, ett'eivät minun Saksan kankaani teitä, nuori herrani, paljon viehättäneet! He! he! Taas kirkossa kuin istuitte enkö huomannut kuinka silmänne tulta leimahtaen.... Kirkossakin olette erehtynyt, herra Barrus! Jöns Barrus. Ehkä olenkin, mutta tuo verekäs väri teidän poskillanne kuitenkin todistaa, ett'en olekkaan erhettynyt.
Olen valmis täyttämään velvollisuuteni niin hyvin näiden muurien sisäpuolella kuin muuallakin; ja niin kauan kuin minä elän, on teidän kuninkaallisesta suustanne lähtevä tuomio oleva yhtä voimallinen ja tuleva yhtä tyystin puustaavin mukaan täytetyksi kuin silloin, kun te istuitte omalla valtaistuimellanne. Seuraavassa silmänräpäyksessä tehtäköön minulle mitä tahansa yhdentekevä minulle!»
"Tanssiaisissa merimieshuoneessa toissa vuonna, kun te istuitte siellä penkillä miehenä mielestänne ja niin hangoittelevana tirkistelitte minuun ja meihin kaikkiin, ajattelin minä, ett'en kenenkään huonomman miehen kanssa tahdo mennä naimiseen!... Myöhemmin iltasella tiesin myös, ett'ei se tapahtuisi kenenkään muun kanssa, jos olisin ollut niinkuin muut, eikä minulla olisi ollut niitä, joista tulee murehtia... Sentähden ajattelin, että hänelle ei sinun pidä antaa semmoisia ajatuksia päähän, niin että se sitten koskisi häneen, kun sinun pitäisi sanoa ei!... Minä tein, mitä voin, Juhl!"
Hän istui hetken huolestuneena päätään pudistaen. Minä en ymmärrä, sanoi hän sitte. Kun muutimme tänne ja te tautinne jälkeen niin usein istuitte ikkunassa, katseli Eero Teitä usein. Hän näyttää heikolta ja surulliselta, sanoi hän joskus. Toiste hän arveli, mikähän Teitä mahtoi vaivata. Kerran hän yhtäkkiä katsoi ikkunaan päin teihin ja sanoi: Onkohan työ käynyt hänelle yli voimain?
Malttakaas, minä näen teidät vielä: te istuitte espanjalaisissa vaunuissanne, teillä oli yllänne vihriä satiinihame kultaisine ja hopeaisine koristuksineen, riippuvat hiat, kauniihin käsivarsiinne kiinni solmittuina, noihin ihmeteltäviin käsivarsiin, sekä suurilla jalokivillä koristettuina; teillä oli umpikaulus, ja pieni myssy päässänne, samanvärinen kuin hameenne, ja myssyssä haikaransulka.
Kun nyt jälleen istuimme pöytään tuossa vanhassa tutussa ruokasalissa, muistin niin elävästi ne päivälliset, jolloin me molemmat ensi kerran tulimme selville molemminpuolisesta rakkaudestamme. Tohtori Bresserin mieleen tulivat samat muistot. Muistatteko vielä sitä kertaa, kun minä pelasin »pikettiä» isänne kanssa, ja te istuitte ja puhelitte Tillingin kanssa uunin luona? kysyi hän minulta.
"Te ette näyttäneet itsekään huomaavan tätä onnea yhteen aikaan päivästä". Minä näin nyt, että olin pahassa pulassa ja että minun täytyi suorittaa se paikalla. "Te ette huolineet vähintäkään siitä onnesta", lausui Dora, kohottaen hiukan kulmakarvojansa ja pudistaen päätänsä, "kun istuitte Miss Kitt'in vieressä".
Nöyrin palvelijanne minua suuresti ilahuttaa erinomaisen suuri kunnia KERTTU. Mutta enkö ole nähnyt teitä Stockholmissa? Oopperassa, pari viikkoa sitten? Te istuitte samassa loogissa? VALTER. Mahdatte erehtyä. En ole ikinä ollut Stockholmissa. KERTTU. Ette ole ollut Stockholmissa? Sepä vahinko. Niin kaunis kaupunki ja niin suuri sitten! Helsinki ei ole kuin pieni kylä sen rinnalla.
Tarvitsi ainoastaan nähdä sitä tapaa, millä hän pani käden suulleen ja toitotti muutamia kertoja, kunnes ulompaa kuului "hollaa" vastaukseksi hänelle! Rejer jumaloitsi perämiestä. "Kuulkaas perämies!" kysyi hän äkkiä, "mikä se oli se hispanjalainen nainen, jonka kanssa te istuitte siellä teaatterissa?" Perämies näytti vähän ällistyneeltä: "Vai niin? Olitko sinä siellä?... Niinkö hän!