United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !


ROOPE. Vaietkaa! Roope! Jumalan tähden älä saata itseäsi onnettomaksi. YLIOPPILAS. Rauhoitu Roope! Rustmestari, talttukaa! ROOPE. Se sana teidän suustanne maksaisi teille henkenne jos käyttäisin rehellisyyttä, mutta minä tiedän, että pirullisuus on teille tehokkaampi palkka kuin rehellisyys.

MAIJU. Voi, jos te arvaisitte. Koettakaapa. TEUVO. Te haluaisitte päästä täältä pois ? MAIJU. Niin! TEUVO. Minun avullani ? MAIJU. Niin, niin! Te arvaatte, minä jo näen. Te arvaatte kaikki. TEUVO. Tahtoisin vaan kuulla sen teidän omasta suustanne. Ettekö voisi jatkaa nyt, kun minä kerran olen alkanut! MAIJU. Ei en minä voi vieläkään. TEUVO. Mutta miksikä ei?

Niin, minulle on kerrottu teidän asiastanne, sanoi Nehljudof mennen kopin perälle ja asettuen likaisen ristikkoikkunan luo: ja haluaisin nyt kuulla sen omasta suustanne. Menshof tuli myöskin ikkunan luo ja alkoi heti kertoa, ensin arasti, tirehtööriin katsahdellen, sitten yhä rohkeammin. Mutta kun tirehtööri meni pois käytävään antaaksensa siellä muutamia määräyksiä, rohkaistui hän kokonaan.

Teillehän oikeastaan tämä kunnia on tuleva. Tehkää se nyt, jos suvaitsette." Oli jo taasen lähdetty liikkeelle. Nuorukainen tiedusteli silmillään muiden vaeltajain mieltä. Villon, jota nuoren miehen hauska olento viehätti, laski kätensä hänen olkapäällensä ja vastasi: "Kuinka tarinan laita on, ystäväni? Meitä huvittaisi kuulla se teidän suustanne." Fridolin ei antanut itseään kahdesti pyytää.

LINDH. Tehkää hyvin... HANNA. Minulla on sanottavana ainoastaan muutama sana. LINDH. Valitettavasti täytyy minun ilmoittaa, että päätökseni on peruuttamaton. HANNA. Herra kuvernööri erehtyy, en tullut mitään peruutusta pyytämään. LINDH. Mikä tuottaa minulle sitten kunnian? HANNA. Tahdoin kuulla sen omasta suustanne. Nyt olen sen kuullut.

"Kyllä he tulevat joka mies," vastasi Ramorny. Syvään kumarrettuansa kuninkaalle, kääntyi hän sitten nuoren Rothsayn herttuan puoleen, kumarsi hänellekin syvään ja sanoi niin hiljaa, ettei kukaan muu voinut kuulla: "Jalostipa te olettekin käyttäneet itseänne minua kohtaan, korkea herra! Yksi ainoa sana teidän suustanne olisi tehnyt lopun tästä pulasta, vaan te ette sitä tahtoneet puhua!"

Nämät sanat palauttivat elämänilon rouva Sprengtportin sydämmeen, ja tarmoa osoittavalla äänellä lausui hän: Toivokaamme että sanat suustanne joutuvat Jumalan korvaan. Niin, toivokaamme, toisti Löfving nousten ja lisäsi: Tätä toivoen sanon jäähyväiseni. Mutta eipä vaan; nyt te Löfving vielä vähemmin saatte lähteä.

"Tätä kaikkea " sanoi kreivi haikeudesta melkein tukahtuneella äänellä "tätä kaikkea ajattelitte, uneksitte te, Roosa ja kuitenkin kuitenkin " "Luopuako voin tästä unelmasta?" keskeytti Roosa lempeästi; "ei, en voinut. Mitä meillä on hengessämme, se on meidän omaamme senhän juuri äsken kuulin teidän suustanne.

»Rakas herra parooni», sanoi hän, ja leveät, kiiltävät kasvot säteilivät sulaa isällistä lempeyttä. »Annan teille anteeksi loukkauksen, jonka päästitte suustanne, ja annan teille luotettavimmat tiedot, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut, siitä toivottavasti näette parhaiten, miten ystävälliset minun tarkotukseni ovat».

Yksi ainoa ajattelematon sana teidän suustanne on herättävä vihollisemme epäluuloa ja tekevä ijäksi päiväksi kaikki käräjöimisyrityksemme tyhjiksi." "Mutta sitä sanaa minä en lausu", tiuskasin minä vihaisesti. "Saadaanpa nähdä, kuka meistä paremmin taitaa olla puhumatta." Niin sanoen juoksin rappuja ylös ja pakenin kirjastoon.