United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen vuoksi teen kaikki, mitä hän käskee ja tahtoo, olkoon se sitten siunauksesi eli kiroukseksi, ja vaikka minun pitäisi pettää Laagje, hänen sukunsa ja oma kansani." "Minäkin olen pannut henkeni alttiiksi Lailan tähden. "Niin vainenkin, se ei ollut niinkään hullusti tehty. Sinä et silloin tiennyt, kuka hän oli, etkä nytkään tiedä, kuka hän on." "Kuka hän on?
Yöllä kun kaikkialla teltissä vallitsi hiljaisuus, ja Mellet ja Lailakin nukkuivat, eikä kukaan voinut heitä kuulla, herätti hän vaimonsa kuiskuttamalla: "Vaimo, kuuletko?" "No, mikä nyt?" "Olen saanut tietää yhtä ja toista". "Mitä sitten?" "Minä tiedän kutka Lailan vanhemmat ovat." "Tiedätkö sinä kutka Lailan vanhemmat ovat? Mistä sen olet saanut tietää?"
Tämän nuoren miehen isä oli sen Lindin velipuoli, joka noin 19 vuotta takaperin oli tullut Karasjoelle, vaan joka kuoli siellä vaimoneen ja, niinkuin ihmiset arvelivat, lapsineenkin siihen ruttoon, joka silloin raivosi. Tämä nuori mies, nimeltä Antero Lind, oli siis Lailan serkkupuoli.
Ei mikään maailmassa ole niin vaikeata, kuin joutua sen halveksimisen alaiseksi, jota lempii. Mutta ehkä isä on huomenna parempi. "Silloin Laila on jo kaukana täältä." "Mutta tapaathan hänet Karasjoen markkinoilla, ja voit silloin selittää hänelle asian." "Sinne on pitkä aika. Silloin hän ehkä jo on naimisessa." "Sinä aioit siis todellakin naida lappalaistytön Lailan?"
"Tuosta saat palkkasi siitä, että purit Lailan pientä koiraa!" sanoi Jaampa. Hänellä oli hyvä muisti ja hän ei tahtonut nostaa suurta melua. Kaikki makasivat syvässä unessa. Hän kääntyi erääsen sivurakennukseen, jossa hän tiesi Antero Lindin makaavan ja avasi hiljaa oven. Siihen aikaan ei ovia lukittu sisäpuolelta.
Nuo vanhukset Karasjoella, jotka olivat ottaneet Lailan luokseen, makasivat molemmat kuolleina vuoteellaan, kun ihmiset vähitellen joulun vaiheilla palasivat paikkakunnalle jälleen. Alussa oli heillä kyllin tekemistä jäätyneiden ruumiiden hautaamisessa, joita oli kaikkialla asunnoissa.
"Minä olen Jaampa, mutta kuka sinä olet?" sammalsi ukko ja katsoa tuijotti Lailaan tässä hänelle oudossa pukineessa. "Minä olen Laila, etkö tunne minua enää? Oletko unhottanut Lailan, oman lintusesi?" Jaampa lankesi polvilleen, otti lakin päästään, pani kätensä ristiin ja rukoili: "Isä meidän, joka olet taivaassa j.n.e.".
Laagje tervehti astuessaan huoneesen, toivottaen: "Jumalan rauhaa taloon!" "Sinulla on taitava ja soma tytär", sanoi pappi, "hän on kaikista lappalaistytöistä ahkerin lukemaan ja oppimaan." "Niin, minä olin koulussa", lausui Laagje, "kuuntelemassa lapsia. Lailan kanssa ei ole hätää, mutta kuinka on Mellet'in laita?" "Poikasi ei ole niin taitava." "Hän ei ole minun poikani, hän on sisareni poika."
Kaikki on hukassa!" huokasi Laila ja antoi horjuen taluttaa itsensä alttarin eteen, suureksi kummastukseksi Kovalle Hjorth'ille, joka vielä oli pappina Koutokeinossa silloin, kun nämä seikat tapahtuivat, ja joka hyvin tunsi Lailan siitä ajasta, jolloin hän oli käynyt rippikoulua.
Kun kello löi kaksitoista, tiesi hän Lailan istuvan vartioroviolla odottamassa. "Inkeri, siskoni," sanoi hän, "nyt minua tuomitsee se tyttö, jota rakastan, nyt veljesi on hänen silmissään raukka, mies, jossa ei ole rahtuakaan rehellisyyttä." "Aioitko tavata Lailaa?" "Aioin, ja nyt hän odottaa minua turhaan!" "Armas veljeni, minä säälin sinua.