United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo rupesi kuulumaan jyryä. Se koveni kovenemistaan. Ja yhtäkkiä syntyi kolme kirkasta säteilevää valosilmää keskelle pimeyttä.
Se tuntui suunnilleen samanlaiselta kuin rotan nakertaminen, ja minä makasin hetken sitä kuunnellen ja uskoin varmaan melun syntyvänkin siitä. Vähitellen se kumminkin koveni ja äkkiä kuului ikäänkuin jonkun metalliesineen näppäys ikkunasta. Minä kavahdin istualleni vuoteessa. Nyt ei ollut vaikea ymmärtää, mitä äänet merkitsivät.
Toinen vaimo jo lisäsi: Sitä Antti-Kristuksen tuloahan ne ennustavat... Ei siitä langasta siunausta tähän kylään vuoda. Hän haukkasi sokeria, puhalsi kahviin ja lisäsi kuin itsekseen: Milloin hän sitte itse ilmestynee. Kohta alkoi kuulua outoa melua. Väki tarkkasi. Kohta nousi suuri pölypilvi, joka lähestyi uhkaavana, ja melu koveni. Alussa ei väki käsittänyt mikä on tulossa.
Kaarle-kuningas meni Stenbockin ja muutamain miesten kanssa Veikselin yli. "Avatkaa portti!" huusi kuningas ranskaksi portit avattiin. Puolan toinen pääkaupunki joutui vihollisen valtaan. Mutta näissä taisteluissa ja voitoissa koveni kuninkaan sydän, niinkuin rauta tihenee alinomaisesta takomisesta.
Ja se oli soittoa se! Semmoista ei koskaan vielä oltu kuultu. Se alkoi vienosti, ikäänkuin rukoillen ja valittain, mutta sitte se lyöttihe huimaksi ja nauravaksi polskaksi. Se koveni kovenemistaan, hurjeni hurjenemistaan.
Mutta silloin jo koveni äiti, äsähtäen jo hyvin tiukasti: »Vai minnekkä siinä tuasj oot mänössä!» Manasse pysähtyi, mutta suunsa hän tyväsi pullollensa tyytymättömyyttä ilmaisevaksi, vihaistuneeksi, ikäänkuin turvaksi. Ei hän tajunnut itse asiaa, sitä lukukysymystä, ihan selvästi. Joutuipahan vaan omituiseen mielentilaan sen tupakanpolttoasian tähden.
Ja ihan kasvot vihasta punaisina hän ukolle koveni. Opetan sinut... Vot nyrkillä opetan sinut... Kelmi, pui hän nyrkkiä ukkopahan nenän edessä. Kuin opetat?... Ah? uhitteli ukko vastaan. Annushka oli paennut pois koko mökistä. Toisen morsianta lyöt. Eh sinä rajasuutari!... Eh, kiristelihe punaiseksi vihastunut Iivana ukolle hampaitansa, valmiina tarraamaan niskaan.
Rimpinen menetti nyt jo entisen kohteliaisuutensa jolla aina oli ennen osannut niin etevästi selviytyä: Kylläpä te olette aika pirun sikiöitä hän vastasi. Mutta ilmankos teistä jo koko maailma puhuukin. Mene vaivaishuoneeseen, siellä annetaan köyhän apua semmoisille kuin sinulle mutta ei täältä? koveni nyt jo käskevästi Järvinen. Vaivashuoneesenko!.. Sanoitko sinä niin... Sika!
Ovi jymähti. Parkahdus kuului salista, sitten hiljeni kaikki. Muutamaan minuuttiin ei kuulunut hengen hievahdusta. Roller ojentui jälleen tilalleen ja veti peitteen päälleen. Samassa siellä jo alkoi taas hiljaista liikuntoa ja sipsutusta. Ja vähitellen se koveni, että eroitti jo yksityisiä sanoja.
Lumi aleni ja mätäs toisensa jälkeen pisti esiin mustan päänsä, puut puhdistuivat lumesta, ja kerran aamulla noustessaan makuulta nuorukaiset kuulivat kaukaista kohinaa. "Koski", virkkoi Pekka, "tulva alkaa; jäät ovat lähtöä tekemässä." Päivän mittaan kohina koveni kovenemistaan, ja iltapäivällä oli laakso heidän alapuolellaan veden vallassa.