United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei tuo paljon! virkkoi siihen ukko, ja ryhtyi takomaan kirveslappealle asetettua nahkaa. Yksi kerta ei mitään, lisäsi hän vielä takoessaan. Kuinka ei mitään? yritti silloin jo Annushka hyvin äkeästi, mutta Iivana ehätti nyt väliin, sovitti, kehoittaen: Herkeä Annushka!... Vot, elä toraa, sillä...
Näin kutonut viikon, kaksi Ja kolmekin kohta on. "Jo herkeä tyttö raukka, Käy lapseni lepohon. Sun uskoton kulta petti, Jo huomenna häät on sen Ja alttarin luona pappi Hänet vihkivi toisehen." Jo lankevi illan varjot Ja himmeä ehtii yö. Kaikk' käyvät jo leposalle, Vaan neitoa estää työ. Hän loppuhun kankaan saapi, Sen puista jo irroittaa; Läp' yön puvun neuloo siitä. Sen aamuhun valmiiks saa.
Meri jatkoi: Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä ole mahdollinen täst'edes sinun pojaksesi kutsuttaa... Herkeä tuota lukemasta! kivahti taas vanhus pahalla tuulella. Valmista vuoteeni, ja anna väen mennä levolle, ilta on jo myöhäinen. Mutta juuri samassa kuului hevosen askelien narinaa tieltä päin.
Hänen raju käytöksensä pelottaa minua. David, David, herkeä. Hän ei kuule minua; minun ääneni on kenties heikko. Minä olen kovin voimaton. Neitsyet, langetkaat polvillenne ruhtinaanne eteen ja asettakaat hänen vihansa vimmaa." "Suloinen on surun hetkenä sisaren ääni, ja viisas on niitten neuvo, jotka rakastavat meitä." "No, tämä on minun Goljatini! linkokivi taikka kaares, se on sama.
"Kuulkaa", sanoi hän nähdessään orjien alakuloiset kasvot, "laulakaa pojat nyt heti." Miehet katselivat toisiaan. Mutta sana "heti" uudistettiin ja tällä kertaa sitä seurasi piiskan läimäys. Tuomo rupesi laulamaan erästä hengellistä laulua, mutta ennenkuin hän vielä oli ehtinyt ensi värsyäkään, kiljahti Legree: "Herkeä jo, senkin kunnoton! Luuletko, että minä viitsin kuulla tuollaista rääkymistä.
Rauhotu; puoli kymmentä keveätä ratsumiestä voivat hänen vielä saavuttaa ja oikaista erehyksen, jos rakastajallasi on joku salaisuus, joka tekee kuoleman hänelle soveliaammaksi kuin maanpakolaisuuden". "Herkeä noin sopimatonta leikkiä laskemasta!" Edith vastasi kovasti punastuen.
ANNA. Pois tieltä! Itse pääsen niin ylös, kuin ikänä haluan. En tarvitse kenenkään apua. LEENA. Herkeä jo, Anna, muutoin pyörryt kohta. ANNA. Minäkö kiikkumisesta pyörtyisin. MAUNO. Mutta tuo ei ole terveellistä. Lähdetään ennemmin aholle kävelemään, Anna. Nyt on niin ihana ilta. OLLI. Kuuletteko, hyvät ihmiset, sitä rohkeutta. Köyhä palkkarenki pyytää rikkaan talon tytärtä kanssaan kävelemään.
»Herkeä!» oli hän sanonut. »Herkeä!... Hän on isäni.» Kuu kumotti korkealla taivaalla ja valoi vienon sinertävää hohdettaan uinailevien nummien ylitse.
Puu oli käyränä kuin luokka hänen käsissään, mutta poikki se ei sittenkään mennyt. »Herkeä jo, herkeä, muutoin tapat itsesi», pilkkasi häntä Pellervoinen. Ja Tuulen tyttären täytyi kun täytyikin heretä. Hän läähätti hirveästi, koko ruumis vapisi kuin haavan lehti ja hervotonna vaipui hän alas mättäälle. Pellervoinen iski kirvestään saman koivun juureen ja samassa puu kaatui.
Ensin niin kaunis nuttu ja sitten kun luulin, että minua lyötäisiin koska jäin taipaleelle koko päiväksi vielä tämäkin.» »Herkeä jo vihdoinkin», käski Boleslav. »Täytyyhän sinulla toki olla vuode. Missä sitten olet ennen maannut?» Regina säpsähti ja loi silmänsä maahan. »Oh, ennen!» sammalsi hän. »No?» »Ennen nukuin joko ulkona oven edessä...» sanat takertuivat kurkkuun »Tai?»