United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seinän takana, missä kaappi seisoi, alkoi äkkiä syvä miehen ääni hitaasti veisata virttä. Samalla aukesi ovi ja Ilse astui kuunnellen kynnykselle. Hän nyykäytti ääneti minulle hyvää huomenta ja jäi kädet ristissä seisomaan. "Hurskas mies," lausui hän mielihyvin, kun ensimmäinen värssy oli loppunut, ja astui vuoteeni luo.
Tuoss' ei nyt ollut tuumimista, Ett' eläis raasu äidin rintasista. Niin yksin mie hänt' elätin Vedellä, maidoin; näin hänet omistin. Mun helmassain se pyristeli, Suloisna kasvoi, naureskeli. FAUST. Ja varmaan tunsit onnea puhtahinta? MARGAREETA. Kyll' usein myöskin huolta painavinta. Vuoteeni luona kehto pienoisen Ol' öisin.
Siitä herättyäni tunsin itseni paljoa virkeämmäksi, ja siitä hetkestä alkaen rupesin hitaasti, mutta varmasti parantumaan, kunnes vihdoin kahdeksan viikon kuluttua näin vuoteeni yläpuolella lipun: "Terve; vapaa lähtemään." Tähän loppukoon surullinen kertomukseni, sillä minulla ei ole siihen enään mitään tärkeätä lisättävänä.
"Minä kiitän teitä, Sir, jos suvaitsette"; ja näillä sanoilla ja vähän notkistaen päätänsä, kun hän astui vuoteeni ohitse, niinkuin puolustukseksi, että hän oikaisi minua, meni hän ulos, sulkien ovea niin hiljaisesti, kuin jos minä juuri olisin vaipunut suloiseen unenvienoon, josta henkeni riippui.
Ennen kaikkea, älä unohda pistoolejani, jotka riippuivat seinällä vuoteeni takana. Minä en unohda mitään. v. Vielä yksi asia: ota myös villakoirasi mukaan; kuuletko, Just! Villakoira ei tänne jää. Siitä pitäköön koira itse huolen. Hm! vai oli herralla vielä tämä kallisarvoinen sormuskin? ja piti sitä taskussaan eikä sormessaan? Isäntä hyvä, me emme vielä ole niin putipuhtaat kuin miltä näyttää.
Ilman tuota sydämeni vaivaa, luulen, ett'en elä enään kauan ja soisinpa sinun olevan kuolema-hetkelläni vuoteeni vieressä". "Sinä puhut niinkuin keitetystä lampaan päästä. En suinkaan minä voi sinua kuolemasta estää, vaikka kymmenenä seisoisin alituisesti vuoteesi vieressä.
Muutamana iltana, kun minä olin jo asettunut makuulle, avataan V:n kopin ovi ja hänet viedään jonnekin. Minnekä ne häntä näin myöhällä veivät? kysyy toverini kummissaan ja istahtaa vuoteeni reunalle. En tiedä. Ehkä Mashkevitshin luo. Mutta miksi näin myöhällä?
Sydämeni iloinen riemuhuuto kuullessani sinun viattomuutesi, se turvallisuuden tunne, joka minun valtasi, kun tiesin sinun noina pitkinä kivun ja tuskan öinä valvovan vuoteeni ääressä, taikka kun sinä käsivarsillasi kannoit minua toisesta vuoteesta toiseen, ilo, joka heräsi sydämessäni, kun kuulin sinun askeleesi, eivätkö ne " Yrjö kumartui alas ja suuteli häntä.
Vuoteeni on tosin ensi silmäyksellä sellaisen vuoteen näköinen, joita matkailijayhdistyksen toimesta on kaukaisissa maaseutukievareissa, esim. Kajaanin ja Iisalmen välillä, ja joita työntää kiinni ja vetää auki mielensä mukaan. Mutta kun sitä kauvemmin katselee, niin muistuttaa se elävästi jättiläisvirsseliä eli käsiharmoonikkaa.
Jumalan silmissä olin lapsi, samoinkuin Maggie minun, ja vielä kalliimpi Hänelle, kuin Maggie minulle. Olinpa siellä tai täällä, olin aina Hänen siipeinsä varjossa. Muistin lauseen, jonka olin lukenut Stefanin lähtöpäivänä: "Jos astuisin ylös taivaasen, niin Sinä olet siellä, jos vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso Sinä olet myös siellä.