United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Nämä kolme sanaa, mitkä ne ovat?" "Hetki on tullut. Hän sen ymmärtää. Sinä ... sinun ei tarvitsekkaan ymmärtää." "Olkoon niin!... Mistä löydän tämän miehen?" "Sveitsistä, Einsiedeln'in luostarista, likellä Schwütz'iä." "Hän on siis munkki nykyään?" "Benediktolainen." "Miksi häntä kutsutaan?" "Veli Starck'iksi." "Nimi sopii hänelle hyvin, sillä, jos en erehdy, Starck merkitsee vahvaa."
Pyydän teitä selittämään minulle, miten sen laita oikeastaan on. Asia on seuraava: Kun heräsin satavuotisesta unestani, tunkeutui ensimäisenä tajuntaani muutamia ympärilläni keskustelevia ääniä. Sittemmin olen huomannut, että äänet olivat teidän ja teidän vanhempainne. Ensin kuulin, ellen erehdy, isänne sanovan: »hän avaa kohta silmänsä.
Ellen erehdy, eikös hänkin ole juuri neidin kotiseudulta? On, kyllä hän on, sanoi Helena. Mutta sydämmessään hänellä kaikki pysähtyi. "Tuossako se mies siis istuu vangittuna, muutama askel minusta, kauheata, kauheata!" ajatteli Helena. Hän on jo puoli vuotta meillä ollut, sanoi tirehtöri. En todella ymmärrä kuinka tuo juttu on niin pitkälle venynyt. Tietysti hän tulee Kakolaan.
ALMA. Kyllä, kyllä hän on ne saanut. Mutta näetkös, me arvelimme siellä kaikki, ett'ei hänen pitäisi tulla, ett'ei se olisi hyvä sinullekaan. SYLVI. Minulle? Oi, kuinka te erehdytte! ALMA. Ei, Sylvi kulta, emme me erehdy. Se vaikuttaisi sinussa mielenliikutusta, ja semmoista sinulla on muutenkin ollut tarpeeksi asti. Ja sitä paitsi on siihen vielä muitakin syitä.
"Jos en erehdy", sanoi hän ojentaen kätensä terwehdykseen, "meidän kaikkitietäwä tohtorimme, Upsalasta, Nikoteemus Hourenius! Terwe tulemastanne ja kiitoksia, että olette walmistaneet meille ilon saada kotiin rakkaan tyttäremme. Waimoni, saan tässä sinulle esittää." "Olisin suonut tuoda Anna neitsyen teille warsin terweenä, waan tauti on ollut sitkeä.
Kreikkalaisen väite tuntui niin todenperäiseltä, että molempien ystävienkin täytyi vaipua mietteisiin. "Vinitius," kysäisi Petronius, "ethän vain erehdy piirsikö Lygia todella eteesi kalan?" "Kautta kaikkien Manalan jumalien!" huudahti nuorukainen vimmoissaan. "Tässä tulee aivan hulluksi. Jos hän olisi piirtänyt linnun, niin tietysti sanoisin, että linnun!" "Siis hän on kristitty!" toisti Chilon.
"Se on kaksi jälkeen puolenpäivän", munkki yhtä hiljaa vastasi. "Jo niin paljo! Ell'en erehdy, olen täällä ollut eilen illasta asti." "Tois-illasta asti." "Kuinka!..." "Ensimäisen yön tainnoksissa. Seuraavan päivän kuumeen houreissa. Toisen yön raskaassa unessa. Se on tavallinen seuraus, kun tulee lumen alle haudatuksi." "Ja toverini Troussecaille?"
Heti kohta Riemukaarelta lähtee näet pitkä ja leveä Avenue de la Grande Armée loivasti laskeutumaan Seineä kohti. Ellen erehdy, on se pituudeltaan ainakin pari kilometriä.
"Toivon etten erehdy," sanoi Leopold Travers, "kun otaksun, että te olette se herrasmies, jonka Mr Lethbridge lupasi minulle esitellä ja joka asuu minun vuokramieheni, Mr Saundersonin, luona?" Kenelm nousi ylös ja kumarsi. Travers näki kohta kumarruksesta, että se oli mies hänen omasta säädystänsä, eikä mikään pyhävaatteisin puettu vuokramies.
"Ei mitään semmoista. Päinvastoin on Mr. Copperfield ennen jollen suuresti erehdy paljon ihmetellyt tätä tyttöä". "No, eikö hän nyt enää ihmettele?" vastasi Miss Mowcher. "Onko hän huikentelevainen? Hyi häpeä! Hän imikö jokaista kukkaa ja muuttui jokainen hetki, siks' kuin sai Pollyn suostumaan? Onko hänen nimensä Polly?"