Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Sillä aikaa kun Iivana päättää kosimistaan kylän kapakassa ja riitautuu Ropotin kanssa, osaa ukko Durnjakin saada pristavin liikkeelle. Kapakassa oli jo täysi höyry. Iivana ja Ropotti olivat jo juoneet ensin toisen ja sitte toisen rahat miltei kuitiksi. Viimeiset viinat nuo lie siihen pöydälle jo kannettukin. Ja väkeäkin tuolla oli. Kesäkuumasta huolimatta oli miestä tamineissa.
Ja taas siinä oltiin, istuttiin, kökötettiin. Kumpikin toteutti oman rotunsa kansallista tehtävää: Iivana hymyili, haisi viinalle, sipulille ja kurkulle ja hattupää Ropotti töllötti tyhmänä, tupakoi, syleksi ja pyyhiksi nenäänsä nutun hihalla. Ja molemmat he olivat vilpittömiä ystävyksiä.
Mutta humalainen Ropotti yltyi, tolkutti: Tuota... Ropotti ... Pipotti .... Ki ... i ... Ripotti ... tuota Tipotti... Ropotti! karjaisi hän lopulta ja löi nyrkkiä pöytään, että helisi. Ropotti, sanon minä, Ropotti! Mutta Iivana tulistui ja punastui. Hi-ih! karjasi hän kuin peto, polki jalkaa ja uhkaili: Sären... Ikkunat sären... Ih! Mölyttiin. Kapakan isäntä sadatteli.
Valjai!... Pellolle valjai! komensivat poliisit. Pois koko putkasta ne ajelivat. Mutta Iivanalla oli hauska olo. Likomärkä Ropotti nauratti häntä yhtä syvästi kun konsanaan eilinen erehdyksensä.
Mutta siinä loppui häneltäkin kansantieteellinen viisaus ja täytyi kysyä Ropotilta, sieltä selän takaa: A vot... Niin että mikä on suomalaisen tuntomerkki?... Häh? Ei Ropotti ollut omista tuntomerkeistänsä selvillä, tolkkasi jotain ja sen lopuksi arveli: Niin jotta se on... Ei mikään... Tuota merkki ei mikään...
Ropotti ... Jussi Ropotti, ilmoitti Ropotti ja taas Annushka: A tää Kolppanan tshuhna, joka eukkoaan ihan venäjäksi lyö... Hän, tarkoitan, on ihan varmasti Pipotti, vaan ei Ropotti... No, herkeä, Annushka!... Herkeä! siihen osui ukko ääntämään, hörppi teetä ja jatkoi: Jos tuo on Pipotti niin... Ei tuo sinua koske! Ja siitä se alkoi.
Iivana näet tapasi nyt äkkiä toista asiaa, kysäsi selän taakse sinne: Entä hevonen se?... Tarkoitan, omasiko on?... Eh? Ropotti myönsi, mutta samalla selitti: Hevonen tää... Sen entisen Perkjärven Torikan ... sen Heikki Torikan tamman varsa hän on ... tää ruuna, mutta... Hän olisi puhunut asiasta pitemmältäkin, syvällisesti, jos ei olisi se päässä pidettävä pökertynyt. Mutta se tuo taas.
Ropotti, märkänä kuin kuikka, etupajulla kökötti ja kaakkia koki ohjaksilla menoon nyhtää.
Ja Iivana totteli morsiantansa, heittihen ukolle leikkisäksi, hymyili ja hyvitteli: Eh sinä Matvei Ivanovitsh!... Eh sinä kanalja ja koiranpoika... Ih! hän ihan ihastuneena hihkaisi tuon lopun, sivalsi pullon taskusta ja rutosti sanoi ukolle: Vot... Tule, otetaan! Ja he naukkasivat ja varsinkin Ropotti, joka oli juuri taas palannut kaakkiansa katsomasta.
Jopa niin hyvät, että Iivana oli ottanut Ropotin kosiomieheksensä, varsinkin kun Ropotti oli oman maansa tapoja muistellen selittänyt, miten tärkeä on puhemies naima-asiassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät