United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun he olivat nousemassa läheiselle, talosta vasempaan kohoavalle ruohomäelle, kuulivat he vanhalta roomalaiselta sotilastieltä nopeaa kavionkapsetta. Nopeasti Atalvin juoksi kukkulan huipulle ja silmäsi tielle päin. Tiellä ajaa karautti ratsumies komealla, ruskealla hevosella metsäiseltä mäeltä huvilaan päin. Kirkkaasti loisti kypärä sekä vinottain selässä olevan keihään kärki.
"Sinun on muistettava", sanoi Vitiges, "että naapurimme on täytynyt luovuttaa meille kolmasosan maistaan ja kolmasosan orjistaan." "Mutta hän on saanut pitää kaksi kolmasosaa omaisuudestaan ja sen lisäksi henkensä kiittäköön hän Jumalaa", huomautti Rautgundis ylenkatseellisesti. Silloin Atalvin juoksi sisään kädessään korillinen omenia, jotka hän oli poiminut puusta.
"Nouse mitä on tapahtunut?" "Oi, kuninkaani", vaikeroi Vakis yhä polvistuneena. "Sydämeeni koskee nähdessäni teidät. "En voinut sille mitään. Olen voimieni mukaan kostanut." Silloin tarttui Vitiges häntä hartioihin. "Puhu, ihminen! Mitä oli kostettava? Vaimoni " "Hän elää, hän tulee tänne, mutta lapsenne " "Lapseni", sanoi Vitiges kalveten, "Atalvin! Mitä hänelle on tapahtunut?"
Siellä on ohraleipää ja lampaan maidosta tehtyä juustoa. Ne kelpaavat minulle. "Kuinka monta lehmää teillä on navetassa ja kuinka monta hevosta laitumella?" Tämä oli hänen ensimmäinen kysymyksensä. Vähän myöhemmin ilta oli jo pimennyt ja pikku Atalvin mennyt nukkumaan pudistellen päätään isoisän käytökselle isä ja tytär kävelivät nousevan kuun valossa ulkona.
"Silmäsi ehtivät kaikkialle." "Kaikkialle, missä palvelusväkeni tekee pahojaan. "Milloinhan te opitte elämään sovinnossa? "Te, italialaiset, kaipaatte isäntää. Mutta sinun, Vakis, ei pitäisi tehdä vastoin emäntäsikään tahtoa. Atalvin, tule kanssani." Hän tarttui poikansa käteen ja vei hänet mukanaan.
"Sydämeni veti minua tänne", sanoi hän laskien käsivartensa vaimonsa vyötäisille. He menivät hitaasti taloon päin. "Sinusta, Atalvin, näyttää Vallada olevan tärkeämpi kuin isä", sanoi Vitiges hymyillen pienokaiselle, joka toimessaan talutti ratsua suitsista.
Kädessä oli hänellä suuri, terävällä teräskärjellä varustettu vuorisauva, jolla hän ajeli pois kiukkuisesti haukkuvia koiria. Nopeasti poika juoksi paikalle. "Seis, muukalainen, mitä sinulla on aidallani tekemistä? Mene heti tiehesi." Vanhus hämmästyi ja katseli tutkivasti kaunista poikaa. "Mene tiehesi, sanon minä", toisti Atalvin.
"Nimeni on Atalvin", sanoi tämä peräytyen arasti, "mutta minä luulen, että sinä olet noitunut koiran mikä on sinun nimesi?" "Sama kuin sinunkin", sanoi vanhus ystävällisemmin. "Oikein on, että sinun nimesi on sama kuin minunkin. "
"Komealta hän näyttää", sanoi vanhus vihdoin itsekseen, "ja hallitsijatar hän tuntuu olevan talossaan mutta kukapa kaikki tietää." Silloin Atalvin ei enää voinut pidättää itseään. "
Hän meni aittaan ja otti eräästä laarista ohria ruokkiakseen niillä kanoja ja kyyhkysiä, jotka heti alkoivatkin kokoontua hänen ympärilleen. Atalvin katseli ruokkimista hetken aikaa ääneti. Sitten hän kysyi: "