United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei, isä, mutta anna nyt minulle keihäskin tällaista tilaisuutta on minulla harvoin täällä maaseudulla ." Vaivalloisesti laahaten perässään raskasta keihästä hän huusi: "Hoi, Vakis, Ansbrand, isä on täällä. Tuokaa heti falerno-säkki kellarista. Isä on janoissaan kovan ratsastuksen jälkeen." Hymyillen Vitiges siveli pojan pellavaista tukkaa. Atalvin riensi edelle.
Sillä välin Atalvin oli päässyt ratsastajan luo ja kiipesi pitkin tämän jalkaa ylöspäin. Ratsastaja nosti hänet hellästi satulaan, asetti hänet eteensä ja lähti ajamaan täyttä laukkaa. Vallada, jalo eläin, joka oli aikoinaan ollut Teoderikin sotaratsuna, hirnahti iloissaan tuntiessaan kotinsa ja emäntänsä ja pieksi hyvillään kylkiään pitkällä, tuuhealla hännällään.
"Mutta minun täytyy vielä pitää iltatarkastus, ennenkuin äiti sulkee ovet. "'Atalvin', sanoi nimittäin isä ennen lähtöään, 'tarkasta taloa ja suojele äitiä. Jätän hänet sinun käsiisi! Ja minä lupasin kättä lyöden. Siksipä minun täytyy pitää sanani."
"Isä!" huudahti emäntä ja juoksi muukalaisen syliin. Ihmeissään ja hiukan tyytymättömänä Atalvin katseli ryhmää. "Sinä olet siis isoisä, joka asuu kaukana pohjoisvuorilla. "Jumalan rauha, isoisä! "Mutta miksi et sitä heti sanonut? "Ja miksi et tullut portista, kuten muut rehelliset ihmiset?" Vanhus tarttui molemmin käsin tyttäreensä ja katsoi häntä tarkasti silmiin.
"Atalvin iloitsi tavattomasti, koska hänkin oli nyt kuninkaanpoika, kuten Sigfrid, joka tappoi lohikäärmeen. "Hän tahtoi heti lähteä seikkailumatkoille tappamaan lohikäärmeitä ja julmia jättiläisiä. "Silloin naapurikin saapui Roomasta. "Minä huomasin, että hän näytti entistä synkemmältä ja kateellisemmalta. Minä vartioin sen vuoksi huolellisesti taloasi.
"Vuoriniityllä kasvaneet heinät, jotka renkimme niittivät, hän vedätti yöllä omaan latoonsa eikä tahdo antaa niitä takaisin", sanoi Rautgundis. "Kyllä kai hän ne takaisin antaa", sanoi Vitiges levollisesti juoden viiniään. "Niin minäkin luulen", sanoi Atalvin vilkkaasti. "Ja jollei hän anna niitä hyvällä niin sen parempi minusta!
Vanhus ja Atalvin ilmestyivät ovelle. Poika aikoi heti huutaa, mutta hänen seuralaisensa pani kätensä hänen suunsa eteen ja tarkasteli vähän aikaa sisässä olijain huomaamatta Rautgundiksen puuhia, kuinka tämä tarkasti tyttöjen töitä, kiitti ja moitti ja antoi heille uutta työtä.
"Tulen heti, Atalvin, poikani. Mikä hätänä?" Hän meni hevostallin avonaiselle ovelle kauniin seitsemän- tai kahdeksanvuotiaan pojan luo, joka kiivaasti pyyhki pitkää, keltaista tukkaansa hehkuvilta poskiltaan ja sai töintuskin pidätetyksi taivaansinisistä silmistään esille pyrkivät vihan kyyneleet.