United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei, te te kaipaatte ystävää, jolla olisi samallaiset lämpimät tunteet kuin teillä, ystävää, joka kuitenkin seisoisi teitä korkeammalla niin että hän voisi ohjata, neuvoa ja valaista teidän ajatuksianne." "Niin, voisitteko löytää minulle ketään sellaista?" kysyi Aino katkerasti. "Minä luulen, että mahdotonta olisi teille löytää sellaista.
Minä luulen varmaan, että siitä tekstistä tullaan vielä paljonkin saarnaamaan. Ja kernaasti minun puolestani! Minä tahdon teille hankkia sen tekstin, jota kaipaatte. Täällä tullaan tanssimaan, jos nuoriso sitä haluaa, ja huomenna saapuu soittokunta, ja siitä asiasta ei puhuta sen enempää! Robert oli tullut sisään. Mitä tämä oikeastaan on? Minä en ymmärrä mitään.
Mikä meille tulee neuvoksi?" Ja nyt kaipaatte palvelijoita. Mutta rouva Simmons on perin kyllästynyt komeaan huoneistoonsa ja väsynyt rauhanpitoon palvelijainsa kesken.
"Silmäsi ehtivät kaikkialle." "Kaikkialle, missä palvelusväkeni tekee pahojaan. "Milloinhan te opitte elämään sovinnossa? "Te, italialaiset, kaipaatte isäntää. Mutta sinun, Vakis, ei pitäisi tehdä vastoin emäntäsikään tahtoa. Atalvin, tule kanssani." Hän tarttui poikansa käteen ja vei hänet mukanaan.
Te olette vielä täällä, ja linna on täynnä naisia ja lapsia, kun vihollista odotetaan saapuvaksi joka hetki? Neiti Reginan ei tarvitse pelätä henkeään, niinkauan kuin tämä käsi voipi miekkaa heiluttaa, virkkoi kreivi Fritz. Linnassa on ruokavaroja vuoden ajaksi, sanoi Regina. Mutta te olette uupunut, kunnianarvoinen isä, te olette haavoitettu ja kaipaatte lepoa.
Niistä ja teidän omasta suustanne saisin tietää, kuka hän on. Suokaa siis minun saattaa teidät vieraskamariin, joka on teille varustettu. Te kaipaatte virkistystä ja lepoa. Vieraan herran puheille pääsette pian. No, kuten haluatte. Ei ketään? Ei ketään, herra! Ja me voimme joka suhteessa varmasti luottaa sinuun? Trondhjemin käskynhaltia väitti aina ennen, että olen luotettava.
Te kaipaatte ystävää, johon voitte täydellisesti luottaa, jolle voisitte kertoa kaikki, mikä kirvelyttää sydäntänne, ollen varma siitä, että hän teitä täydellisesti ymmärtää." Aino seisoi hetkisen miettiväisenä. "Ehkäpä niin", sanoi hän hitaasti ja matalammalla äänellä. "Te kaipaatte äitiänne, eikö niin?" jatkoi ylioppilas, "mutta ei hänkään olisi voinut teitä auttaa, jos hän olisikin elänyt.
Jos, näetten, sielu jo ennaltaan on olemassa ja jos sen myöskin tähän elämään tullessaan ja syntyessään täytyy syntyä juuri kuolemasta ja kuolleena-olemisesta, eikä mistään muusta, eikö täytyisi sen siis olla kuolemankin perästä olemassa, koska sen jälleen täytyy tähän elämään syntyä? Todistettuna on siis nyt jo se, jota kaipaatte."
Silloin selvenivät myös hänelle ylioppilaan sanat, hänen näyttäessään kaunista näköalaa korkeimmalta tunturilta: "sitten kaipaatte ystävää, jolla olisi samanlaiset lämpimät tunteet kuin teillä, ystävää, joka kuitenkin seisoisi teitä korkeammalla, niin että hän voisi teitä ohjata, neuvoa ja valaista teidän ajatuksianne". Niin oli hän sanonut. Kuinka totta se sentään oli!
En minä toivokkaan, että se pitempi olisi; olen väsynyt, niin väsynyt... Mielelläni lähden täältä, mutta minä pyydän, että sinä, niin paljon, kuin sinulle mahdollista on, antaisit hyviä neuvoja lapsilleni. Minä tiedän, että sinä paremmin kuin kukaan muu osaat heitä neuvoa. Ja te, lapset, menkää Rantalan tädin luo, kun äidin neuvoa kaipaatte; kyllä hän teitä auttaa."