United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ihana Toukokuun ilta oli levinnyt kukkuloille ja laaksoihin, joita kuun loisto valaisi, joka täydessä majesteetissansa kirkkaasti loisti Pilatus ja Rigi vuorten huipuille sekä näytti ikäänkuin lähenevän.
Metsäherrapa kuitenkin näytti Pertulle, mitä yhteiskunta tahtoo; ja niin sai Perttu vapaan kyydin ja vapaan ylöspidonkin vähäksi aikaa Kuopion keltaisessa kivilinnassa. Hänen siellä sakkojaan vedellä ja leivällä suorittaessaan oli joutunut uusi kesä käsiin. Kirkkaasti paistoikin päivä Pertun Kuopio-matkalta kotiin palatessa.
Hän pani paperin kokoon niin hellävaroen, ikäänkuin se olisi sisältänyt jotain pyhää. Hänestä tuntui, kuin hän vielä olisi ollut lapsi, ja hänen äitinsä olisi hänelle puhunut lempeästi, anteeksiantavaisesti ja lohduttavasti. Hän meni akkunalle ja katseli kirkkaasti valaistusta huoneesta ulos yön pimeyteen, missä vain tähdet kirkkaasti tuikkien välähtelivät.
Ilta oli vilpoinen ja tyyni; päivä paistoi vielä läntiseltä taivaan rannalta, mutta ei enää kuumasti eikä raukaisevasti, vaan lempeästi, kirkkaasti ja rohkaisevasti. Luonto oli tuoretta ja pirteätä, se loi ihmismieleenkin elämänhalua ja toivoa. Matkustajia ei ollut enää »Laineessa» muita kuin vanha rouva poikineen.
Myöskin sphinksikäytävän toinen puoli, jonne hän nyt oli tullut, oli ihmisistä aivan tyhjä, ei näkynyt ainoatakaan vartiaa, vaikka hautapatsaitten valkea kalkki ja erämaan keltainen hiekka kuun valossa välkkyivät niin kirkkaasti, kuin niissä itsessään olisi ollut loistavaa voimaa. Yhä enemmän huolestuneena hän nousi, kauvemmaksi nähdäkseen, hiekkakukkulalle ja huusi kovasti Kleaa nimeltä.
Siellä tulee hauska! Lapset ottivat ehdotuksen tietysti myrskyisellä myöntymyksellä vastaan, ja kun toukokuun ensi päivä tuli ja taivas oli selkeä ja aurinko paistoi kirkkaasti, niin sykki moni lapsensydän riemusta ajatellessa huvimatkaa.
Tuokion kuluttua näyttihe välkkyvä valo; se loisti silmänräpäyksen kirkkaasti, mutta katosi taas, ikäänkuin se musta esine, joka vitkalleen ajautui vastaamme, olisi muuttanut asemaa. "Höyrylaiva!" "On se tyhjää!" virkahti perämies. "Se on huone". Se oli iso huone, joka epäselvässä hämärässä kohosi korkeaksi ikäänkuin itse yön summaton katkelma.
Kun Irene avasi oven selki-selälleen ja kun auringon valo kirkkaasti paistoi häneen, niin hänen ruskeat hiuksensa välkkyivät kullan loistavina, ja hänen sisarestaan, tämän häntä katsellessa, tuntui siltä, kuin se sulouden hohde, joka häntä ympäröi, sekaantuisi päivän tähden säteisin. Orvokit olivat viimeiset, mitä jäljelle jäänyt näki poismenevästä.
Lukemattomat keihäät ja heittopeitset, joiden kärjet olivat kiiltävästä vaskesta, välkkyivät kirkkaasti aamu-auringon säteissä, kuni pauhaavalla valtamerellä leimahtelevat ukontulet.
Näin ajatteli Niemen ukko ja läksi tuvan takana olevaan kamariinsa, luullen, että rikkaus oli hänen lapsensa paras onni. Aurinko paistoi kirkkaasti pyhäaamuna, kun Mikki riensi metsän läpi Kuuselaan vievää pientä polkua pitkin. Metsä oli kaunis; aamukaste kimmelsi kuusen oksilla, tuhansia lintuja lauleli metsässä.