United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä tiedän että olette viattomat, minä tunnen teidät", sanoi Korpelan isäntä liikutettuna. Korpelan isäntä lähti nyt pois ja Jaakko lähti hänen kanssaan kylään. Hän tahtoi ikäänkuin mennä itse iholle, koetteeksi, uskaltaisiko kukaan häntä julkisesti soimata tuosta hirmuisesta rikoksesta. Kylään tultua erkanivat Jaakko ja Korpelan isäntä, jokseenkin raskailla mielin. Ilta oli.
Malla tuli ulkoa tunnustelemasta, jaksaako sitä lähteä kotiin, ja sanoi: Kävin tuota matkan suuntaa silmäilemässä, uskaltaisiko sitä lähteä paatostamaan kotimökille, ja kyllähän sitä muualta menee kun lähtee, mutta monissa nietoskohdissa se tulee nylä eteen. Niissä sitä joutuu uimasillaan vetäytymään.
Sitten kaikki taasen laskeutuivat paikoilleen ja haamu katosi. Visiiri seisoi ihmeissään, ja kokki astui varovaisesti lieden ääreen veitsi kädessä. Hän ei tiennyt, uskaltaisiko hän koskea kaloihin ja kysyi visiiriltä neuvoa. Käännä vaan, sanoi visiiri ja asetti kätensä suojelevasti pannun yli, jotta kalat eivät voisi päästä karkuun.
Hän taisi nähdä heidät ikkunasta; olipa koko pieni joukko, joka sinne meni. Nyt kimahti kirkonkello, isoisän kello, tuuli toi äänen muassaan. Hän istui hetken hiljaa, mutta nousi äkkiä seisomaan. Nyt he varmaankin rukoilivat hänen edestään, rukoilisiko hän, joka rakasti häntä hellemmin kuin kaikki muut, heidän kanssaan uskaltaisiko hän? eikö hän voinut sitä vilpittömästi tehdä?
Mitä paimenpojat hänen käsissänsä ovat muuta kuin heinäsirkkoja! Mutta hän käski minun tulla sinne huomenna uskaltaisiko mennä? kysyin minä. Mene vaan, mutta puhu kauniisti hänen kanssaan. Ei hän ole mikään turhan-aikainen ihminen. Hän oli meilläkin palveluksessa ennen, oli oivallinen ihminen ja, kuten arvannetkin, roteva töissään.
Nyt hän vasta osoittaa rakkautensa. Vanhemmat ovat kieltäneet, mutta löytyyhän vielä keino jäljellä karata. Epätoivon riivaamana kysy hän, uskaltaisiko morsiamensa seurata häntä. Haa! Kuinka ihanalta näyttää nyt neidon mielestä hän! Neito suostuu, vavahtelevin sydämmin, ja ensi yönä he päättävät karata. Siihen loppuu ensimmäinen näytös.
Tämä oli vanhastaan hänen tapansa, sillä hän oli jo kauan aikaa pitänyt hyvää silmää tähän kauniisen lapseen, ja näitten leikillisten, usein kaksimielisten, tervehdystensä kautta koetti hän, rakastuneen maalaispojan tavalla, tiedustella, uskaltaisiko hän tehdä ankarampaa ryntäystä. Mutta Kersti oli aina terävällä sukkeluudella heittänyt nämä tiedustelevat kokkapuheet takaisin pormestaria vastaan.
Hän kulki salaa kosken luokse lihanpala nutun alla ja viskasi sen kuohuun, mutta vaikka hän kuinka odotti katsoa tuijottaen koskeen, ei koskenhaltijata tullutkaan. "Lie ollut liian laihaa", ajatteli Torger, ja niin kulki hän monta päivää miettien uskaltaisiko ottaa lihavamman. Viimein otti hän myös sen, ja koskeen meni sekin.
Ja hän tunsi vaistomaisesti seisovansa jonkun suuren ja hirmuisen edessä, josta koko heidän tulevaisuutensa riippui yhdestä ainoasta sanasta ja liikkeestä, mihin hän nyt ensiksi ryhtyisi. Hän muisti äkkiä jotakin ja veri syöksyi humisten hänen päähänsä... Uskaltaisiko tuo mies? Onko hänen vihansa suurempi kuin rakkautensa?
Hanna kurotti päätään sängyn laidan yli ja koetti katsoa oven raosta. Ei nähnyt mitään. Eikä kuulunut risahdustakaan. Entä kun lamppu unohduksesta oli jäänyt palamaan. Uskaltaisiko hän mennä katsomaan? Ellei vaan hiiret ? Siellähän jo rapisi yksi nurkassa. Kunhan eivät tulisi sänkyyn. Hanna vetääntyi nopeaan takaisin ja painoi päänsä tyynyyn. Parasta kun pitää silmänsä kiinni ja nukkuu pois.