United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
ja maasta huutaa tomu vainajain: »ei sillä kotoa, ei kansaa lain, ken pettänyt on isäin muistot, tavat!» Arvostelija-ystävälleni »Tää liiaks ajatellulta jo näyttää.» Niin viisaasti neuvot sa sinne ja tänne. Mut aatos ja tunne ne toisensa täyttää kuin jousi ja jänne. Siis laatkosi aatosta ahdistamasta, niin säästät sa itseltäs harmin ja huolen.
Mutta olkoon se meille muistimeksi, että »aatosta juhla korkein». Nyt peskäämme itsemme puhtaiksi kuin olisimme lähteneet napamuijan nopsista kourista; ja sitten tupaan paita kainalossa, ja tulehtunut ruumis saakoon niskaansa oikein raikasta ilmaa. Mutta luulenpa, tuo silmä-kulta kuultelee hieman. SIMEONI. Mutta eipä kuultele tuo jalkani, vaan särkee ja mojoo kuin kiehuvassa mujussa.
Katson, katson, kaunis tyttö, katson silmies sinehen, pohjahan povesi katson, sydämesi syövereihin, etsin aatosta eloni, tulevia tutkistelen, tuotko tummia minulle vaiko öitä valkoisia. Muistan, koito, muutkin silmät, silmät tummat ja palavat, joihin katsoin, kauvan katsoin, etsin aatosta eloni; luulin päivän koittavaksi, auringon yleneväksi.
Kalevalan joukon kanssa Joukkoinesi liity riennä, Valloita pimeä Pohja Valolle, vapaudelle. Niin sinä kohoat kansan Suurimmaksi sankariksi, Olet maallesi ihastus. KULLERVO. Miksei mielessä minulla Tuota aatosta itänyt? Maalleni? sitä ei mulla. Kansa? tuossa mun väkeni. Minussa koko sukuni. Myöskö mulle, tyttö kurja, Orjanpauloja punoisit? Vaiko lemmen liehakieltä Surman silmukkana käytät?
Ja mitäpä puhuisin minä, kun sitä et aatosta kuitenkaan minun lausua sallis sinä. Vuorilla kulkevat suuret tuulet, vuorilla lehdet ne lepattaa, vuorilla tuulevi, vaikka jo hiljaa nukkui laakso ja metsä ja maa. Vuorilla lentävät suuret linnut, vuorilla kotkat ne kaartelee, vuorilla valvotahan, vaikka ammoin nukkui laakso jo lauluineen.
Monen ylpeys hurskaammankin nous alttarin sauhuna taivoon päin, monen heiltä katkerankin sanan kuulin, vihankatseen näin. Minut tunnet, tuomari, kyllä: sano, tuskassa paatuiko sydämein ? Iloin, nöyrällä hymyilyllä joka päivähän uhrini sulle tein. Ja ihmistä säälien muistin ja kaukaa siunasin elämää ja vihan ja himoni suistin ja vältin aatosta ylpeää.
Kun muistelen, kuin monta aatosta olen aatellut pahaa siellä, jotk' oisi yhdessä vältetty ja voitettu yksimiellä, niin tyttöni, oi, tyttöni, mua lempiä paljon sun täytyvi ja lempiä kauvan, kauvan. HERODIAAN TYT
LEONORA. Pois lähden, toivoin kaikkein kauneinta sun osakses ja mun ja tämän talon. Sä mieti vain ja oikein mietittyäs parempaa tuskin löydät aatosta. TASSO. Viel' armas ystävä, yks kysymys: mua kohtaan mik' on mieli prinsessan? Hän suuttunutko oli? Minusta puhuiko moittien? Se suoraan sano! LEONORA. Hän kohta anteeks soi, hän tuntee sinut.
Sylkähti sydän petäjän, kuohahti kuollehet vetoset, puu vihersi, päivä nousi, kevät kaikille hymysi. Katson, katson, kaunis tyttö, katson silmies sinehen, pohjahan povesi katson, sydämesi syövereihin, etsin aatosta eloni, tulevia tutkiskelen: Herätitkö kuollehista, toitko Tuonelta urohon, uusille sydänsuruille vaiko leivon lauleluille.
Tulpaanit nuokkuvat naljaten naurain, syttyen riemuhun sydämin haurain, kaivaten kaunetta maljakon, korin, näyttelypöytiä markkinatorin. Palvovat liekkejä varjojen mailla auringon tyttäret aatosta vailla, keinuen, kirmaten keskessä pauhun, katveessa sähköjen, kierteessä sauhun.