United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Istunut tuoll' use'in lakan all' olen, hartahin mielin Kuunnellut tarinaa aian muinoisen, Nähnyt valtavat hahmot sen, sekä rohkeudella Taas tulevaisuuden verhoa nostellut; Nähnyt kaunoiset unet maalleni, toivonut sille, Toivonut taivasten antimet runsaimmat, Toivonut sille kuun hopeoita ja kultia päivän, Teilleen valkeuden, rauhoa rannoilleen... Niin, mitä toivoinkaan, mitä aattelinkaan, mitä näinkään Tuolla sun helmassas, kukkainen salomaa!
Se on saatava, vaikka menisi henki! Oi Tapani, en jaksa käsittää, en jaksa ajatella, en jaksa sinua vihata. Mutta minä tahdon sovittaa, maksaa, maksaa tahdon maalleni velkasi. II N
"Sinäkin olet jo noin vanha, etkä vielä sen vertaa tiedä, että osaisit pyhittää lepopäivän," jatkoi isäntä. "Niin se on. Ei vanhuus mieltä anna, jos ei Jumala," huokasi toinen. Pekka ei vastannut mitään. "Te ette saa tulla minun maalleni pitämään tuonlaista elämää, muistakaa se, ja painakaa jokainen kotianne, taikka..." kuului Syrjälän isännän jyrisevä ääni.
Bincenz jäi jälelle ja hänen silmänsä olivat Wappuun kiinnitetyt. Tämä kääntyi ja ojensi kätensä hänelle. Ainoastaan yhden minä kiellän tulemasta kartanooni ja maalleni, sinun, Bincenz! sanoi Wappu. Wappu! huusi Bincenz, tämänkö tämänkö kaikesta siitä, mitä olen isällesi tehnyt?
Koska hän näet, Sammon valmistettuaan, kuitenkin saa Pohjolan neidolta sen epätietoisen vastauksen, että tämä muka vielä miehelään ei jouda tulla, vaipuu seppä parka Werther'in-kaltaiseen epätoivoon ja huudahtaa: »Sinne mieleni tekisi: Kotihini kuolemahan, Maalleni masenemahan!»
Hyppäsi hevon selästä Pyhä Yrjänä ylinkä, heitti ohjat orhillensa. "Saata maalleni sanoma, jos mun kuulet kuolleheksi." Hirnahti hepo suruinen: "Saatan Luojalle sanoman, jos sun kuulen kuolleheksi.". Kulki polkua kivistä Pyhä Yrjänä ylinkä, löysi naisen nauravaisen Vesi-Hiiden vuotehelta; silmät sankarin pimeni, ääni kurkussa korahti: "Kautta ristin rinnallani, Luoja lapsesi lunasta!"
Kalevalan joukon kanssa Joukkoinesi liity riennä, Valloita pimeä Pohja Valolle, vapaudelle. Niin sinä kohoat kansan Suurimmaksi sankariksi, Olet maallesi ihastus. KULLERVO. Miksei mielessä minulla Tuota aatosta itänyt? Maalleni? sitä ei mulla. Kansa? tuossa mun väkeni. Minussa koko sukuni. Myöskö mulle, tyttö kurja, Orjanpauloja punoisit? Vaiko lemmen liehakieltä Surman silmukkana käytät?
Hänen luotaan tulen minä sinun, valkean vanhuksen luo sanomaan hänen nimessään: Valkea vanhus, lumi hiuksinen, ilman lupaa olet asettunut minun maalleni, ottaen haltuusi lavean kaistaleen minun alueestani ja syöttäen siinä karjaasi ja laumojasi. Tämän voin antaa anteeksi, sillä minä rakastan valkoisia miehiä ja tahdon asua rauhassa heidän ja heidän sukunsa kanssa. Mutta sinä olet enemmän tehnyt.
LETTO. Sinuahan oltiin oikein vaunuilla hakemassa tanssiaisista! EEVA. Minäpä en vaunuihin mennyt, vaan karkasin krouvilta toista tietä omalle maalleni. ENSIM
Istunut tuoll' usein lakan all' olen, hartahin mielin kuunnellut tarinaa ai'an muinoisen, nähnyt valtavat hahmot sen, sekä rohkeudella taas tulevaisuuden verhoa nostellut; nähnyt kaunoiset unet maalleni, toivonut sille, toivonut taivasten antimet runsaimmat, toivonut sille kuun hopeoita ja kultia päivän, teilleen valkeuden, rauhoa rannoilleen... Niin, mitä toivoinkaan, mitä aattelinkaan, mitä näinkään tuolla sun helmassas, kukkainen salomaa!