United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
ILMARI. Sun kevääsi on povesi, Sun kotisi mun kotini. Petovaltias, hyvästi! Tempaa Ilvon kainaloonsa. Hyvästi, ihana aika! Kalevalaiset hyökkäävät, nuorta paria seuraten, ulos oikealle. Turjo neuvotonna. LOUHI. Seppokin jänisti! raukka! Turjo! torkut neuvotonna! Raukeaa talo jalokin, Kun on kunnoton isäntä. Turjo pöydän ääressä körähtelee. Rutjo, mun sukuni turva, Väki vartijoiks' aseta!
Tunteesi nuorten aamuliljain lailla povesi puhtoisuutta tuoksukoon, keijuiset lemmen virttään viehkeintä ikuiset ajat korvaas kuiskikoon! Jos sentään joskus otsas taivahalle osuisi pilvi, vaikka pieninkin, kesäisen hellän tuulenhengen lailla sen hiljaa, hiljaa kauas poistaisin! KUIN LEIKKII L
Kun ma muistan muinaistasi, silloin, Maa, sinua säälin, silloin itken itseäni, taivon pilvihin pimenen, muistan muotosi tulisen, ainehesi alkuhehkun, henkesi valon väkevän, sielusi siniset liekit; kasvoi niistä kaunis vilja, nousi korttehet koreat, sanajalkojen jalous, aarnipuiden aatelisto, kaikki itsesi ilosta, lämmöstä povesi päivän.
KAIKKIVALTA: Minä en tiedä, mutta minä tunnen etäisen virin niinkuin huomentuulen kulkevan kasvoillani... Maailma ei ole minulle autio ja tyhjä enää, vaan täynnä armaita, ystävällisiä olentoja, jotka kaikki elävät ja hengittävät Herran kauneudessa... TUOMAS: Nouseeko työ vastaan tekijäänsä? Astuuko pakanuus, isäisi ikivanha pakanuus, jälleen esille povesi onkaloista?
Vastasi valio korven: "Kulki pilvi taivon kantta, päivä pilveä punasi, siitä syttyi poskipääni." Sanoi Taatto taivahainen: "Miksi silmäsi vesissä?" Virkkoi vieno metsän viemä: "Lankesi kedolle kaste, madot kiilto-kimmeltivät, siitä silmäni kihosi." Tutki Tuomari sydänten: "Miks povesi polttelevi?" Salon arka noin saneli: "Tähti kultainen putosi läikkyvähän lähtehesen, siitä syömeni värähti."
Kas, enkö tahtoisi omakseni tuota sun lempeää tyynnettäs, oi likka? MARGARETA. Miksi tuskittelet? KARIN. Miksi kysyt? Sinunhan povesi syvemmin kuin toisen täällä pitäisi tunteman vavistuksen vaarasta, joka uhkaa meitä. Minulla ei kuitenkaan yhtään kultasta sodan kidassa. Mutta sinun Anianis, missä on hän?
Ihminen, oman povesi Hallatar hävitä ensin: On sinussa hyytä, kyytä, Koska heikkoja hävität, Et somaa, suloista säästä, Itseskin, omat ilosi, Syöpi sun sydämes halla. Ensin itsesi sulata, Sitten syyttele minua. IMMO. Sepä vastata sukaisi. Tässä uivat usvattaret!
Mutta sama se, vaikkapa vain sellaisenakin ... onhan ihmeellistä, uskomatonta, että tämä on nyt näin, sittenkuin äsken oli niin kokonaan toisin. Minä kysyn tätä kaikkea, samalla koko ajan kuullen sinun puhuvan yhä edelleen, ja minä vastaan ja alan itsekin suunnitella ja alan innostua josta sinä yhä lämpenet ja äänesi värähtää ja povesi nousee ja silmäsi tummuu.
Sylkähti sydän petäjän, kuohahti kuollehet vetoset, puu vihersi, päivä nousi, kevät kaikille hymysi. Katson, katson, kaunis tyttö, katson silmies sinehen, pohjahan povesi katson, sydämesi syövereihin, etsin aatosta eloni, tulevia tutkiskelen: Herätitkö kuollehista, toitko Tuonelta urohon, uusille sydänsuruille vaiko leivon lauleluille.
Sinutko saisi omakseen isäsi murhaajan poika, hänkö, joka toimitti oman äitisi monivuotiseen vankeuteen, omistaisi sinut, ihanimman olennon, jota auringonsäteet koskaan ovat koskettaneet? raivosi pellavatukkainen. Hänkö herkuttelisi sinun käsivarsiesi syleilyssä, humaltuisi sinun huultesi hunajalla ja sulaisi sinun povesi lämmössä ... hänkö, hänkö?... Ajatuskin siitä saattaa minut mielipuoleksi.