United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katso, maa, jok' oli isäisi imeneet sen vaikk' on muukalaiset sinne lapsillensa laulavi kuin sen kosket, vielä kotimaiset: »Suomen mies ja nainen! Pääskykin keväin aina kotihinsa palaa. Tulos heti, tullos takaisin äitis luo, mi ikävöi ja halaa!» Rahaa jos sull' on, se tänne suo, täälläkin sun säästyy dollarisi, tänne mahtuu miljoonat mut tuo uudet aatteet uusiin koteihisi!
KAIKKIVALTA: Minä en tiedä, mutta minä tunnen etäisen virin niinkuin huomentuulen kulkevan kasvoillani... Maailma ei ole minulle autio ja tyhjä enää, vaan täynnä armaita, ystävällisiä olentoja, jotka kaikki elävät ja hengittävät Herran kauneudessa... TUOMAS: Nouseeko työ vastaan tekijäänsä? Astuuko pakanuus, isäisi ikivanha pakanuus, jälleen esille povesi onkaloista?
Ihailuunsa hän jälleen vaipui vaieten ja kunnahalta katsehen loi kauas, silloin suunsa sai sanat, puhe puhkes sen: »Mies nuori, ranta rannan taa täss' etehesi aukee maa, isäisi sulle suoma: kuin jalot täällä Virtain veet on Saimaan sadat saarenteet, on Vuoksen vuolas uoma, Imatran pauhu-paatereet.
Sinä suuri Suomenniemi, Kaikki kansa suomalainen, Jok' oot tieosta takaisin, Kielen kirjan tuntematoin, Tee ilo isäisi lailla, Soita sormikanteleilla! Tanssi taitosi perästä, Ottele olutlasista, Laula näitä lapsinesi, Pistä piirto-arsinasi Jälkimuistoksi monellen Tästä isosta ilosta.
Näinpä nuorukaisen, jonka kirkkaat silmäykset impeäni seurasivat. "Oi ihana neiti," saneli nuorukainen, "sinä olet mun sydämeni valloittanut: sano, miten voisin sun rakkautesi voittaa?" Ja neiti vastasi: "todistakoon elämäsi, että kalliimpana minua, kalliimpana kaikkea, pidät synnyinmaasi ja taivaan: palvele uskollisesti totuutta ja isäisi maata, ja mun rakkauteni hellä on ijäti oleva sun omasi."
Siks olkosi onnellinen, isänmaani, jota uhkasi orjuus, vaino jo vaani, kun istut nyt isäisi orsien alla, ei vie sinun viljaasi vierahan halla. Mut jos opi et sinä onnellisuudesta, opit varmaan uudesta onnettomuudesta, jos seiso et isäisi, äiteisi puolla, sua seppäs ei sepitä, kukaan ei huolla. Kai nähnyt oot taivaalla Kalevan tulet?
Sa pellon perkkasit, Sa kylvit maan, jo varhain näit sa toivot Suomen toukoin, nyt kaikki riemuin sinne rientää joukoin unelmas valtakuntaan valoisaan. Sa joskus yksin seisoit. Vankkana isäisi maahan juures juutit sa.
Näinpä nuorukaisen, jonka kirkkaat silmäykset impeäni seurasivat. »Oi ihana neiti», saneli nuorukainen, »sinä olet mun sydämmeni valloittanut: sano, miten voisin sun rakkautesi voittaa?» Ja neiti vastasi: »todistakoon elämäsi, että kalliimpana minua, kalliimpana kaikkea, pidät synnyinmaasi ja taivaan: palvele uskollisesti totuutta ja isäisi maata, ja mun rakkauteni hellä on ijäti oleva sun omasi.» Säihkyvin silmin lupasi nuorukainen tämän ehdon täyttää ja lemmen taivas kuvautui impeni ihanassa muodossa.
Isäisi kun mailla Jo palmuset läikkyy, Niin lintusen lailla Sun siipesi väikkyy; Koht' alkanet lentää; Ei johtoa lie Eik' eksytä sentään Sua siintävä tie, Se mailles sun vie. Paimenpoika. Kauniina taivahille Jo päivä nous', Siit' ilo maisemille Ja toivo uus'. Ja metsän lehväpuista Vaan riemu soi; Hänt' ilman linnut muistaa, Ken kaikki loi.
"Jää hyvästi!" huusi hän kovalla äänellä, "jää hyvästi, poikani! Pysy uskollisena isäisi Jumalalle, uskollisena itsellesi ja " Muuta hän ei sanonut; hänen kätensä irtautuivat pojan kaulasta, hänen päänsä retkahti taa'päin, viimmeinen korahdus tunki hänen rinnastaan. Hänen elämänsä lanka oli katkennut.