United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minkä astuit alemmaksi, sen sa istuit ylemmäksi, minkä vaivuit arvon vaassa, sen sa kartuit koko maassa, minkä kaaduit valtamiesnä, sen sa seisoit kansan miesnä. Tuskaa luonto on täys, meri, maa, kaikki huokaa, ahdistus ilmassa on, pedot etsivät ruokaa, kaikkialla on pelko ja kuoleman kauhu, kaatuminen sekä murtuvain metsien pauhu. Luonnosta pois! Luonto huonosti hoitavi lastaan. Tuskasta pois!
Ystävät, nyt iloitkamme, iloitkamme! KASPER. Iloitkamme kaikki ilon iltana! ALMA. Armahin mun isäni, mun äitini! ELINA. Alma, sinua mä kiitän. KASPER. Seppel tänne! Seppel koristeeksi hänen kulmillensa! Alma, sydämmeni ihastus ja aarre, Kalliona seisoit koetuksen myrskys. ELINA. Alma, kaikki palkinnut on tämä ilta Nähdyt vaivani; jos niitä nähnyt olen Tähtes sinun, joka sieväst ylenit.
Noin sinä seisoit palavan Jerusalemin edessä, noin sinä seisoit minun unelmissani. Oo, caesar, minä näen, että sinä olet suuriin tekoihin valmistunut. Sinä olet Rooman herra, sinä yksin! Elä vaikene enää caesar! Katso, minä olen polvillani sinun edessäsi, sinun armoasi rukoillen. Tiitus, minä rakastan sinua, minä rakastan sinua! Nosta minut, tee minut Augustaksesi.
Sillä sinä seisoit kyynelet silmissä; ja silloin minä ensikerran kuulin sinun kalliin, suloisen äänesi ja sinä puhuit sääliväisesti, niinkuin äiti puhuisi ja minua kummastutti; mutta minä kunnioitin sinua sydämessä. Kun puhut minun kanssani sinun jumalastasi ja kerrot, kuinka hän kävi köyhäin ja rasitettujen luona, silloin minä ajattelen sinua, kun tulit sinne, enkä näe ketään muuta kuin sinun.
Rannassa seisoit tuolla kosken poukamassa ja tukkaasi suit ilkoisen alasti minä venheessä alas viiletin? Sinäkö se olit? Jos sain purteni pysähtymään, mukaani otin. Otit? Otin. Maihin tulin, käden toisen kainalosi alle kietaisin, toisella jalat maasta nostin ... niin tyttö helposti maasta nousee, sen kun silloin aina on pakko kätensä kaulaan kietaista ja purteni pohjaan heitin!
Tässä sinä seisoit sinä sanoit: luovu herruudesta! Niin sinä sanoit. Ja minä luovunkin. Lysimaakos, minä teen niinkuin opetit. Minä pakenen täältä minä pakenen! Mitä minä pakenisin?! Minä kutsun kokoon kaikki ja sanon julkisesti. Minäkö? Ah, kuinka minä pääsisin täältä tarvitsematta ketään nähdä! Lysimaakos, minä olen jo luopunut! TIITUS: Mitä sanon hänelle? Minne pakenen häntä?
Jos Jooseppi olisi sinua semmoisena nähnyt, ei hän varmaankaan olisi voinut olla niin kylmäkiskoinen! Wappu kävi tuli-punaiseksi tästä pistossanasta ja hyppäsi alas vaunuilta. Pyydän sua säästämään tuommoisia leikkilauseita, sanoi hän tultuansa alas. Ei, ei, sanoi Bincenz: en tarkoittanut pahaa vaan sinä olit niin ihana kun siinä seisoit ja nuo sanat lensivät suustani, vaan ei se enää tapahdu.
Seisoit selvänä sivulla, vierelläni välkkyvänä, säihkyit, kun minäkin säihkyin, nousit, kun minäkin nousin, vuosit verta, kun minäkin, huohdit, rauta, hurmehisna, raaka kuin minäkin, rakas, olit oikea toveri!
Katso, jo Pohjolan portit ne ryskää, sortuvi, murtuvi, kaikuvi soitto, sankarit laulaa: päivän on voitto. Kävi myrsky, kun lippusi tankohon tartuit, nous taistelon lainehet korkealle, mut et sinä sortunut aaltojen alle, vaan vaahdossa seisoit ja kasvoit ja kartuit.
Siellä oli lempiviikkomme lehtimaja. Kun sieltä kosket laskettua ja vedet lehtipurjeessa viileteltyä veneeni kokka karahti kotirantaan, seisoit sinä rannassa, ihastellen kalojani ja riistaani.... Siellä oli laulujen ja kanteleen maa. Siellä uusiintui minulle ruumis ja sielu.