United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Pian", sanoi Liisi, laskein kätensä sydämmellensä, "pian nämät polttavat tulet, jotka riehuvat täällä, sammuvat. Hiljainen kuolema, minä tunnen ystävällisen lähestymisesi! ... Sinun siipesi viileä leyhkä antaa minulle välistä hetkellisen lievityksen... Pian tämä kylmä sydän on lepäävä, kangistuva kylmässä maassa...
Mutta Suomi ja Ruotsi ovat yhteen ommellut tunturien kautta pohjoisessa, Tikan langalla ja paljolla muullakin. Kohoa, kotka sä, päivään päin, Kun kunnon siipesi kantaa! Kas, myrsky riehuvi rynnistäin, Pilv' etsii taivahan rantaa. Vahv' ollos, kuin hän, ja tarmokas, Ja voita maailman matkallas Vastukset, jotk' elo antaa.
Pyri aina sa ylemmä, joutsimies, kuin siipesi täysin kantaa. Mies kasvavi kanssa tahtonsa ja tahto voimia antaa. Ken täällä ei kurota kuusehen, ei kapsahda katajaankaan. Ken täällä ei tavota taivaihin, ei pääse se päälle maankaan. Näe unia suuria, unten mies! Uni puoli on todellisuutta. Uni kulkevi edellä kyntäjän ja viittovi uraa uutta, Vain yksi valta on metsässä: On mies ja miehen usko!
Mielikki metsän miniä, Metsän kukka kultarinta, Kanna mieltä kauhallasi, Tointa tuopilla kuleta, Kasta siipesi simassa, Sulkasi sulassa meessä, Jotta virteni virutat, Kastelet sanani kaikki, Että maistaisi mesillen, Hunajallen höyryäisi, Oisi iltamme ilona, Suomen kansan suosiona. Missä syntyi Suomen neiti, Kussa kasvoi kaino lapsi?
Isäisi kun mailla Jo palmuset läikkyy, Niin lintusen lailla Sun siipesi väikkyy; Koht' alkanet lentää; Ei johtoa lie Eik' eksytä sentään Sua siintävä tie, Se mailles sun vie. Paimenpoika. Kauniina taivahille Jo päivä nous', Siit' ilo maisemille Ja toivo uus'. Ja metsän lehväpuista Vaan riemu soi; Hänt' ilman linnut muistaa, Ken kaikki loi.
Luulenpa, että käyt karkeaksi! TIERA. Musta korppi, sinun siipesi minä liimaan! Maderakka! Minä kuolen! TIERA. Se sattui liian kovaa; hän ei päästä enää pihaustakaan. Aina olen minä niin tulinen ja kiivas. Kuka sanoo minulle nyt Lemminkäisen kohtalon? Kahdeksas kohtaus. TIERA. CHRYSEIS, kylmänä ja kalpeana, ruhtinaallinen kruunu päässään, lähestyy MEDONIN, ANEMOTIKSEN ja kyprolaisten seuraamana.
Sua säälin, joutsen jalolentoinen, Kun rajoittuu nyt liikkees lampehen. Vaikk' ennen korkealla lentelit, Kun joskus miellytti, niin uiskelit. Nyt ken sun siipesi on leikannut, Niin leikikseen sun lampeen kahlinnut? Liet yksi niitä, joilta maailma Vaan huvikseen on siivet katkaisna. Teplitz 1/8 ITSEN
Vaikka sinun paikkasi mielestäni ei ole luostarissa ja vaikka paljoa mieluummin avaan koppisi oven, kuin suon sinun taittavan siipesi sen rautaristikkoja vastaan, näin vaikea matka, etenkin tähän aikaan vuodesta, minua kuitenkin nuoruutesi tähden hirvittää, ja..." "Oi! älkää pelätkö, isä," hän keskeytti; "minä tunnen itseni vahvaksi ja olen uskalias!" "Ehkäpä liiankin uskalias.
"Niin, se sopii hyvin, kun minä olen rovastin tytär, että vihdoinkin tulen ruustinnaksi." "Kuules, Eveliina, sinä olet ihan viime aikoina tullut niin kovin kummalliseksi. Sinun elämäsi oli hiljaista ja rauhallista, kuin kyyhkysellä pesässään, mutta sinä olet tuon hiljaisuuden heittänyt; sinä olet siipesi levittänyt ja ruvennut puuhaamaan, kuin sellainen, joka ei muuten elä."
Levähtäköön siipesi, Minne käykin kulkusi, Oikeaan tai vasempahan, Taivaasen tai Manalahan. Tule murhaas kostamaan, Surmaas ennen aikojaan; Kaikk' jo haihduit ruumiist' eri, Käskys vielä kuulee veri. Astunnan kun kuulet taas, Minkä viimeks' kuulit maass'; Sen kun näet, niin viimeiseksi Sammuvainen silmäs keksi.