United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Suomi ja Ruotsi ovat yhteen ommellut tunturien kautta pohjoisessa, Tikan langalla ja paljolla muullakin. Kohoa, kotka sä, päivään päin, Kun kunnon siipesi kantaa! Kas, myrsky riehuvi rynnistäin, Pilv' etsii taivahan rantaa. Vahv' ollos, kuin hän, ja tarmokas, Ja voita maailman matkallas Vastukset, jotk' elo antaa.
Se lohduttaa, kun tiettynä on mailla Joku, ken haavat sitoo, hellä on, Vaan ilman hänt' on sydän puoltaan vailla, Se itkee verta ja on rauhaton. Vie linnunpojilt' emä, kaste maalta, Kedolta kukat, tähdet taivahalta Ne ota pois, niin näät mun kohtalon'! Ma muinoin mietin: mitä vaaraa pelkään, Vahv' olen kylliks sitä torjumaan.
Hädästä muitten tiennyt en, ilosta sydän sykki, vahv' olin, punaposkinen ja suonet tulta tykki. Niin olin nuori, riehakas ja korskempi kuin kuningas. Mut nurkumatta majassaan Stool, ukko unholoukon, loi nuottaa, imi piippuaan, soi telmää nuorten joukon. Tuommoisen suhteen, sen maar ties, ol' ollakseen jo melko mies.
Vakavast' usko: sairahille Ravinto se ompi, niille, Joita synnit huolettaa, Tuskat, vaivat rasittaa. Tätä armon ajoitusta Moni työllään tahtoo ostaa. Jos sun hyvä on jää pois, Turmeltua sielus vois. Tulkoot tänne, Herra sanoo, Jotka armahtamist' anoo, Vahv' ei kaipaa lääkintää, Pilkaks hällen apu jää. Jos saat avun itsestäsi, Miks siis kuolin edestäsi?
Oi kulta-aika riemukas, suloisin, armahain, kun nuor' on ylioppilas, ja puutetta ei laisin, ja huolt' ei tuntis ollenkaan, kun viikset vaan sain kasvamaan! En tiennyt muiden hädäst', en, ilosta sydän sykki; vahv' olin, punaposkinen, ja kaikki suonet tykki. Niin nuori olin, riehakas, ja ylpeä kuin kuningas.
»Hän armon runsaan kyllä taivahisen Tää Barnabamme, lahjan ihmeellisen Sai sanan voiman moist' ei pappia, Ja käänsi monta, enin naisia. Hän suloinen kuin Joosef tottamaar, Myös häntä pyysi rouva Potifaar. Voi nuorukaiset, vaara suuri on! Me luultiin sentään, vahv' on Andersson, Hän taistelee ja voittaa pirun hän Mut pirun näimme voivan enemmän».