United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan luonnon työstä, elintoiminnoista Kohosi pilvet paksut taivahalle: Maan elimiin taas vuoti virvoitus, Maan jäsenet ja suonet sykki taas. Vireemmin lauloi lintu, liikkui lehto, Hymyili laakson kukka auringolle. Ja ruohot, lehdet kiilsi kiitoksen Elämän kaiken alkulähteellen.
"Vanhat suonet ovat sitkeät", sanoi Nils ja rypisti otsaansa, "mutta ei hän mitään vahinkoa tee, se raukka". Viimein leski kuoli ja vanha Gudbrand Lien kiusasi aina Nils'iä sanomalla, ettei hän koskaan ollut niin hyvästi laulanut, kuin vaimonsa maahanpaniaisissa. Nyt hän oli vapaa mies talossaan, hänellä oli karjaa sekä rahoja kirstun pohjassa.
»Mitä olet tehnyt, mitä olet tehnyt, mitä olet tehnyt!» löivät suoneni. »Kiusaukset astuvat elämässä meitä vastaan; joskus tulee niinkin kova kiusaus, että tahtoisi murhata. Mutta rukouksen avulla on kiusaus voitettava», puheli opettaja. »Mitä olet tehnyt, mitä olet tehnyt, mitä olet tehnyt», löivät suonet korvani juuressa. »Te nuoret tytöt, pankaa mieleenne opettajanne neuvo.
Suom. huom. Tämän jälkeen on minun tarpeellista sydämen liikkeen selittämiseksi ainoastaan sanoa, että kun sydämen kammiot eivät ole täynnä verta, välttämättömästi virtaa verta alemmasta onttolaskimosta oikeaan sydänkammioon ja keuhkolaskimosta vasempaan, sillä mainitut suonet ovat aina täynnä verta, eivätkä niiden sydämenpuoliset päät voi estää verta valumasta niistä pois.
Siell' lemmenlaulun kuulla sain; mun tykki suonet tulisemmin, kun rinteet raikui kajahtain: "Sua sydämestäin, Anni, lemmin! "En kuusainkätköön, sun ja mun, yön peikkoin koskaan päästä sallis; ja siunattu on hetki, kun siell' liiton teimme, tyttö kallis! Pääs painui vasten poveain, ja kuiskees soi: 'Sun iäks, kulta! kun kesken kuumain suudelmain sa valat ikuiset sait multa."
Saapuu syksy, surmaa, jäätää Heelmät jäävät. Syksy saapuu. Puhkee viime hehkuun luonto, viini huumaava sen suonet täyttää, leimaa elon purppuraisen kiihkon kalvenneihin kasvoihin ja soittaa kalman virttä kelloin kumajavin. Syksy saapuu. Terve aika, kylmä, ankara ja säälimätön, terve kuolon viime huumauksen aika!
Taakka näyttää tuntuvan: Suonet jäntyy kantajan, Selkä etsii nojaamaa, Käsi turvonnut ja kankee, Hampaat tiukkaan yhteen lankee Takkuparran taa. Pöhöjalat, paisuneet, Synkeään Kasvot vääntyy, hiessään Hivukset. Näetkö katseen! Kah, kun on Väsynyt ja tylsä, raukee, Vastanamme siitä aukee Orjan raivo tehoton!
Mutta niinpian kuin kumpaankin sydänkammioon on tullut pisara verta, nämät pisarat, jotka tietysti ovat sangen suuret, koska ne aukot, joista ne tulevat, ovat laajat, ja ne suonet, joista ne tipahtavat, ovat täynnä verta, harvenevat ja paisuvat sydämessä olevan lämmön vaikutuksesta.
Aijomme haudata lapsemme tänne kotimetsikköön, sanoin. Oli pitkä äänettömyys. Hän, ystävällinen hymy huulillaan, näytti tavottelevan jotain vastata, veti sitä varten jo henkeäkin, lipatti huulillaan, mutta ei löytänyt mitään sanottavaa. Hänenkin ohimoissaan suonet paisuivat ja hieno hiki nousi otsalle. Hetken kuluttua sanoin minä: Taitaa olla vaan hyvin kova routa maassa?
Creakle'n kasvot olivat tulipunaiset, hänen silmänsä erittäin pienet ja syvällä päässä; hänellä oli paksut suonet otsassa, vähäinen nenä ja iso leuka. Hän oli paljas keskeltä päätä, mutta hänellä oli muutamia kosteannäköisiä haivaleita, jotka alkoivat käydä harmaiksi ja olivat harjatut ylöspäin kummaltakin silmäkulmalta, että molemmat puolet yhtyivät otsalla.