United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Suomi ja Ruotsi ovat yhteen ommellut tunturien kautta pohjoisessa, Tikan langalla ja paljolla muullakin. Kohoa, kotka sä, päivään päin, Kun kunnon siipesi kantaa! Kas, myrsky riehuvi rynnistäin, Pilv' etsii taivahan rantaa. Vahv' ollos, kuin hän, ja tarmokas, Ja voita maailman matkallas Vastukset, jotk' elo antaa.
Noinp' ol' Apollon kanssa sen kaatava kerta Poseidon; vaan liki muuria nyt lujaseinää raivosi taiston kiljuva temmellys, kivet kiitävät tornien hirsiin ryskyen iski, ja Zeun vihan ruoskan alla akhaijit taajaan sulloutui tasalaitain laivojen ääreen, vimmaa Hektorin hirmustuin, pelontuottajan tuiman; hänp' yhä taisteli rynnistäin kuin riehuva myrsky.
Tuhatmäärää miest' oli torjunut tuo Kauppilan parvi pien', oli urhokkaasti se taistellut, näki neuvoksi nyt pakotien, tuli patterin luo, sivu siitäkin se jo riens' ohi kenraalin. Hän on siin' yhä, ylväs, liikkumaton, ei siirry hän paikaltaan, vaka silmä ja varjoton otsakin on, ja hän loistavi ratsullaan, ja hän joukkoa silmää, mi rynnistäin hänen tultaan törmäsi päin.
Mut ällös itke, mun tyttö pieni, Kaikk' kyllä kääntyvi parhain päin! Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna, Ens' uunnavuonna, mun ystäväin! Mut paloi talo Ja onnen valo? Sen synkkä sammutti korpimaa! On karvas hätä, Ei ystävätä, Ei löydy köyhällä auttajaa! Viis nälästämme, mun tyttö pieni, Taas käymme työhön me rynnistäin! Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna, Ens' uunnavuonna, mun ystäväin!
Mutta kun rynnistäin päin joukkoa joukko jo pääsi, törmäsi kilpeen kilpi ja peitseen peitsi ja miehet urheat vastakkain, sopavaskiset; kumpurakilvet yhteen iski, ja valtainen kävi ryske ja pauhu. Rinnakkain soi vaikerrus sekä raikuva riemu, kaattujen huuto ja kaatajien, maass' aaltosi hurme.
Kohti rynnistäin panisin alttiiks eloni, min äsken mä hältä sain, kaikk' ystävikseni parahat pyytäisin mä ihmisistä, ja hältä viittaus, ja mahdottoman ma kanssa jalon parven mahtaisin. Sa malttamaton, miksi salannut et tunnettasi, kunnes polvistunut eteensä oisit kyllin arvokkaana? Se oli aikees, viisas toivehes. Mut olkoon niin!
Näin näet käypi: ambrosiainen yö tosin esti nyt Peleun poikaa, mutta jos meidät täällä hän aamun tultua kohtaa päin asehissaan rynnistäin, hänet on moni silloin tunteva turmakseen, ja on miekkonen mies se, ken ehtii Ilioniin hänen eeltään, vaan moni korppien, koirain ruoaks sortuu. Moist' ikin' älköön korvani kuulko!
Sen viereen viimein jo voipuneen verenvuoto kaas; vihamiespä kun saarti, hän miekkoineen ylös syöksyi taas, huus miehillensä ja karkasi päin ja raivasi tien, läpi rynnistäin, ja kaatui vasta, kun ehti luo veikkojen tervehtiväin. Viistoistias vain, kun jo joutui yö, tuli tuonen tie! Ikä pitkä sentään, jos miehen työ iän mitta lie!
Mutta kun rynnistäin päin joukkoa joukko jo pääsi, törmäsi kilpeen kilpi ja peitseen peitsi ja miehet urheat vastakkain, sopavaskiset; kumpurakilvet yhteen iski, ja valtainen kävi ryske ja pauhu. Rinnakkain soi vaikerrus sekä raikuva riemu, kaattujen huuto ja kaatajien, maass' aaltosi hurme.