United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Olin minäkin saanut muutaman ryypyn, ja paljonko sitä siihen aikaan tarvitsikaan joutuakseen pois järjiltään. Minä hihkuin ja hyppelin kievarin lattialla. Rekeen päästyäni sieppasin ruoskan, hyppäsin tasakäpälässä korjani perään ja huidoin silmittömästi ympärilleni hevosen karatessa täyttä neliä maantielle.
Kysytkö emyen appii Min annap emyt aviksi Pojalle ainoalle? Emyt paijan palttinaisen Narvan kaaren kankahista Pihkavan pitkistä linoista. Kysykkö vellon appii Min annap vello aviksi? Siso silkkisen sinerkan Siso kultasen kussikan. Kysykkö setän appii Min annap setä aviksi? Setä rapsaa rahalle. Kysykkö vävyn appii Min annap vävy aviksi? Vävy ruoskan vaskivarren Vaskivarren ja kultasiiman.
Niinhän teki vapahtajakin. Tekipä ruoskan millä ajoi Jerusalemin temppelistä linnun kauppiaat ja muut vaihettajat ja kaatoi niitten pöydät." "Mutta raamatussa ei näy, että vapahtaja olisi ketään lyönyt sillä ruoskallaan," huomautti lautamies.
Lauloi nuoren Joukahaisen: vesat lauloi vempelehen, pajupehkon länkilöihin, raiat rahkehen nenähän. Lauloi korjan kultalaian: lauloi lampihin haoiksi; lauloi ruoskan helmiletkun meren rantaruokosiksi; lauloi laukkipään hevosen kosken rannalle kiviksi.
Miksi kirousta ja mistä syystä kiroisin miestä, jota en tunne, vaan jonka elämä on minulle pimeys? Miksi kirousta? Siunattu, siunattu olkaat aina! Se lisää tässä ahdistusta vaan ja saattaa vielä armottomemmaksi koston ruoskan. Voi! etkö tunne minua enään ja etkö muista mitä olen tehnyt ansaitseva kirousta, kirousta? RACHEL. Ettekö ole Romasta? CANZIO. Minä olen Canzio.
POURU. Kullervo, kuleta sinne, Missä murramme ikeemme, Missä käskijän kädestä' Ruoskan riistämme iäksi! KOTRO. Kullervo, kuleta meitä, Kautta taistelun tulisen, Isännäks' oman kotimme. KULLERVO. Paljon toivotte. Minulla Yksi vain on toivo: kosto. Miehet, seuratkaa minua, Luottaen, lujalla mielin. Min' olen syntynyt sotihin, En rauhan rakennustöihin.
"Menkää vielä puutarhaan", sanon minä, koettaen sormillani saada melkein mahdottoman ruoskan tehdyksi. "Minun täytyy vielä kirjoittaa vähän Charlotte tädistä." "Ja pikku Paavostakin!" Luvattuani tehdä niin juoksivat he taasen ulos. Palattuani arolta Karolinenlustiin, lähti Charlotte seuraavana päivänä opettajalaitokseen. Vähän aikaa sen perästä läksi nuori Helldorf Englantiin.
Ne haltijat, jotka tallissa hevosia sukivat ja joidenka ruoskan huimauksia ja käskyjä talon rengit väliin kuulevat, ovat sangen viattomia olentoja, jotka ihmisen lähestyessä pakenevat.
Mutta herra kääsissä ei kuullut hänen huutoaan, ja Heikki näki pian matkustavaisen tien mutkassa katoovan. Tällaista päivää ei ollut Heikki koskaan ennen elänyt. Hän, joka ei koskaan ennen ollut maistanut kuria, oli nyt vähässä ajassa saanut kolme kovaa korva-puustia, joista viimeinen oli ankarin; herra kun häntä oli ruoskan varrella lyönyt vasten naamaa.
Ankara anoppi mulla, Appi vielä ankarampi, Sulhonen sitäi parempi: Kylin söi, selin makasi, Poies potki vierestänsä, Ajoi alta peittehensä, Ulos sängystä uhitti; Antoi kyllin kyynäspäätä, Viljalta vihaista kättä, Paljo paksuja pajuja, Mursunluista ruoskan vartta. Pitäminen päätynyttä.