United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jäi Englannin miekka pilkaks vaan, Ja uljuus meissä hohti; Mut vieras kulta lannisti maan Rutiruojat ne maatamme johti! Oi, miks tän päivän nähdä sain, Kun maan he möi ja osti! Ois harmaa pääni vaipunut vain, Kun Bruce ja Wallace kosti! Mut rohkein päin mä huudan näin Ja ken sit' eittää tohti : Maan petos löi ja kultaan möi Rutiruojat ne maatamme johti!
Ylistä muun yli työtä, Joka poistaa hengen yötä. Kansaa nuorta nostavi! Mut vain valistusta moista, Jok' ei kuorelta vain loista, Pinnalta vain pilkoita; Valistusta, joka rintaa Rikastuttaa, ei vain pintaa Sydämiin lyö leimansa! Valistusta, minkä henki Muuttaa mielen, sydämenki. Nostaa, vaan myös nöyryyttää; Valistusta, jok' ei anna Leikiks lyödä, pilkaks panna Ikuisimpaa, pyhimpää.
Mut jos suvaitsette, Niin koko rakkauteni juoksun kerron Koristamatta, suoraan; rohdot, juomat Ja loihtehet ja tenhot mahtavat, Sellaisist' olen, nähkääs, syytettynä Joill' immen tuon ma voitin. BRABANTIO. Tyttö kaino, Niin tyynen siivo, että tunnettaankin Jo punastuu hän; hänkö luonnon, ijän Ja maansa, maineensa ja kaiken pilkaks Rakastuis mieheen, jota nähdä pelkää!
Kun mairia en voi ja mielistellä, Sukoilla, nauraa, mataa, hännystellä Kuin marakatti taikka ranskalainen, Niin olen kohta ilkeä ja häijy. Vihoitta eikö vakaa mies saa elää, Näin joutumatta suoruudestaan pilkaks Imelän, luihun silkkinarrijoukon? GREY. Kenelle armonne nyt puhuu? GLOSTER. Sulle, Jok' armosta ja kunniast' et tiedä. Sua loukkasinko? Vääryytinkö milloin?
DESDEMONA. Oi, kelpo, kelpo Cassio, Mun puoltoni ei soinnu nyt; mun miehen' Ei ole mieheni; ma hänt' en tuntis, Jos niin ois muoto muuttunut kuin mieli. Niin totta auttakoot mua pyhät kaikki, Kuin minä teitä kaikin voimin puolsin, Vapaista puheistani joutuin pilkaks Othellon kiukulle. Mut malttukaa; Min voin, sen teen, teen enemmän, kuin, sallis Mun oma etuni; siis tyytykäätte.
CASSIUS. Se, jok' on maan näin syyllisenä nähnyt. Katuja pitkin minä olen käynyt, Yön hirmuloille itsen' alttiiks pannen. Näin vyöttämättä, kuin mun näet, Casca, Poveni ukon vaajalle ma riisuin! Kun käärmeilevä sinileimaus näytti Avaavan taivaan rinnan, asetuin ma Sen tielle ja sen nuolen pilkaks aivan. CASCA. Mut noin miks taivasta sa kiusasit?
Nyt kun pakoon vielä pääsen, Pelastan itseni, ja päätän ottaa Halvimman, katalimman muodon, millä Ikänä kurjuus, ihmisyyden pilkaks, Elukkaa matkii. Likaan tuhrin kasvot, Lanteille hurstin kierrän, vanukkeille Sykerrän hiukseni, ja alastonna Näin pilvien ja myrskyn vainot kohtaan.
Fanfaari, maista maihin julki soi Vapautusta Kristusjumalasta! Mi hyvän kainoks, kainon hyväks loi Tuost' evolutsioonin sortajasta, Mi pilkaks kaikkeuden laille ois: Eläköön vahva, heikko kuolkoon pois! Se tahtoi tyhmyydessään ylös saattaa Sen huonouden, jonk' itse luonto kaataa. Tekoimme terään tahraa tuonut on, Ja väritys, jonk' olot siltä saivat, On ihanteellinen ja luonnoton.
Jäi Englannin miekka pilkaks vaan, ja uljuus meissä hohti; mut vieras kulta lannisti maan, rutiruojat ne maatamme johti! Oi, miks sain nähdä päivät nää, kun maan he möi ja osti! Jos kuollut ma oisin, harmaapää, kun Bruce ja Wallace kosti! Mut uhkapäin mä huudan näin, ja ken sit' eittää tohti : maan petos löi ja kultaan möi, rutiruojat ne maatamme johti! JOS MIK
Takaisin merten taa nuo roistot pieskää, Survaiskaa pois nuo röyhkät Ranskan moukat, Nälkäiset, henkiheitot kerjäläiset, Jotk' oisivat jo aikaa, rotta-raukat, Ravinnon puuttehesta hirteen menneet, Jos ei tää urotyö ois mieleen tullut. Jos meistä voitto saadaan, mies sen saakoon, Eik' äpärät nuo Bretagnen, joit' ennen Isämme heidän maassa mukkiloivat Ja aikakirjain pilkaks saattoivat.