United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kas, lähde virtaa vuoresta, luo silmäns taivahalle, ja lemmenkukat partaalla suloa lausuu sille. Se on niin kirkas, loistava, se kuvaelee taivasta. Se puroks' sitte muuttuvi, mi kirkas ompi vielä, vaan kun sen vesi juoksevi, se himmentyypi tiellä; se kukkasia suutelee ja riemuisena rientelee. Vaan kun se rientää kauemmas, se paisuu suuremmaksi, se tanssii, ollen riemukas, ja muuttuu raivoisaksi.
Jos oli meille vihamies, no, senpä hänkin meistä ties; jos riemull' iski hän kuin me, pahoinko tehty se? Vihattu olkoon raukka vain, hän jääköön pilkkaan, häpeään, mut eläköön, ken uljas ain' on ollut retkellään. Ken vain ol' oiva sotilas, hänellä hurraa riemukas, kuin liekin säätty elon tie, lie vieras, veikko lie.
Luonnonpuisto oli muutamassa päivässä muuttunut raivioksi, jossa seisoi vain metrin pituisia kantoja ja siellä täällä jokin karsittu puu. Enemmän kuin teko semmoisenaan kirveli kuitenkin mieltä se mieliala, missä hävitystyö oli suoritettu. Se oli ollut erikoisen mieluisa ja riemukas tehtävä niille, jotka ottivat siihen osaa.
Kaikkien Armfeltien talojen joukossa luulen Rauhalinnan olleen kantatilan, jossa sukulaiset ja ystävät useimmiten tapasi ja jonne he mieluimmin menivät, ja vanhan kreivittären luona, jota kaikki sukupolvet rakastivat, olikin riemukas, vapaa ja suora, luonnollinen sävy parhaiten vallalla. Siellä tunsi jokainen hyvin viihtyvänsä.
Oi morsiain kas sinuapa varten Ne tänn' on tulleet siivin liitäen! Ne povessas nyt varmaan lymyilee, Sen vuoksi kasvos, huules hymyilee! Ja sielun sulo-akkunoihin, silmiin, Ne juhlallista ihanuutta luo, Myös poskein ruusut vienosti tuo ilmiin, Ett' sydän onnenpisaroita juo; Ja hyväin henkein seura riemukas Kai kilvan tanssii myrtti-kruunussas.
Vaikkei nytkään ymmärretty sanaakaan hänen puheestaan, oivalsivat kuitenkin kaikki, että keisari oli nyt puheensa lopettanut, ja senvuoksi kohotettiin jälleen kaikuva, riemukas eläköön niin että seinät huudosta kajahtivat.
Heidän hilpeä leikinlaskunsa saleissa kajahteli ja vapaa, riemukas seurustelusävy löi leimansa kaikkeen, tarttuen vastustamattomasti jokaiseen, joka Armfeltien seurapiiriin joutui. Nurkittain vastapäätä toria Elisabetinkadun päässä sijaitsi Armfeltien talo nykyjään jonkunlainen venäläinen kansakoulu kaksikerroksinen puutalo.
Kun elon tyrskyt pauhaa, Sä etsi Hältä rauhaa. Sit' ilman tyhjää työs On, riemus raukee aivan Ja usko, toivo taivaan, Hyveet ja oppi myös. Ja isänmaatas sa Hartaasti rakasta, Vaikk' usein poljetulta Näyttääpi Suomi kulta. Sen kasva etehen, Sen elä aattehille, Ja henkes anna sille, Jos Herra sallii sen. Siis ollos riemukas, Sä leikin kuningas, Ja heloita kuin kukka, Kuin vehmas nurmen nukka.
Oi kulta-aika riemukas, suloisin, armahain, kun nuor' on ylioppilas, ja puutetta ei laisin, ja huolt' ei tuntis ollenkaan, kun viikset vaan sain kasvamaan! En tiennyt muiden hädäst', en, ilosta sydän sykki; vahv' olin, punaposkinen, ja kaikki suonet tykki. Niin nuori olin, riehakas, ja ylpeä kuin kuningas.
Vaan kun se rientää kauemmas, Se paisuu suuremmaksi, Se tanssii ollen riemukas Ja muuttuu raivosaksi; Sen aallot kiehuu, pauhaavi, Niin että metsä kaikuvi. Vaan kun on aikans ryskänyt, Niin hiljaiseksi jääpi; Sen pinta on nyt tyyntynyt, Se mereen häviääpi. Näin joki syntyy, kuolevi, Niin elämämme virtaavi. Odottavainen.