United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !


En usko peiliin, että vanha lien, Niin kauan kuin on nuoruus seuranasi; Mut kun sun poskiis kurtut löytää tien, Niin multa tyhjiin juoskoon tiimalasi. Tuo kaikki kauneus, mi peittää sun, On verho myös mun sydämmeni, jolla Povessas maja on, kuin sulia mun; Siis kuinka voisin sua vanhemp' olla?

Ja jos sitten tähden Taas näen koittavan Taivaallasi, Suomi, Armas synnyinmaan', Tyytyväisnä painallan Pääni kalman helmahan, Lepään povessas Kultakukkanas. LAPSEN SYD

Niin suuri, tyyni siell' on hiljaisuus ja elon aate kaikuu korkealta: Työn rantamilla kasvaa rauhan kuus ja hyve nousee murheen mullan alta. Mut sulle, veikkoseni murheikas, ma neuvon seuraa sekä ilta-unta! Sa erämaata kannat povessas ja yötä, talvea ja talven lunta. METS

Ja niinkuin se, mi tahdo ei, jot' tahtoi, ja tuumain uutten vuoksi mieltään muuttaa, niin että jättää koko alkamisen; ma niin tein rantamalla synkeällä, näät harkiten ma aikomuksen jätin, johonka ensin olin ollut nopsa. »Sanasi oikein tajunnut jos olen», minulle vastasi tuon Suuren varjo, »povessas pelkuruus nyt vallitsevi,

Oi morsiain kas sinuapa varten Ne tänn' on tulleet siivin liitäen! Ne povessas nyt varmaan lymyilee, Sen vuoksi kasvos, huules hymyilee! Ja sielun sulo-akkunoihin, silmiin, Ne juhlallista ihanuutta luo, Myös poskein ruusut vienosti tuo ilmiin, Ett' sydän onnenpisaroita juo; Ja hyväin henkein seura riemukas Kai kilvan tanssii myrtti-kruunussas.

Oletpa toki lapsi Etelän lämpyisistä tienoista, ja sentähdenpä en käsitä luontoas ja mieltäs. Hyvä että läksit, suoden mulle hieman aikaa hengähtää. HANNA. No, sisareni, toivonpa, kaikki on hyvin? ELMA. Hyvin! Minä saan miehen. Sano, etkö tunne vähän niinkuin kateuden pistoksia povessas?

Turha pelko on povessas Suomen kjelestä suruinen, Kjelen sotkusta kotoisen, Sanoi vanha Suomalainen. Suomen kjeltä selvimbätä Paitsi muutosta puhuttu Sangen selvillä sanoilla Ombi pitkäldä peräti. Aina hamasta ajasta Koska minä kanteletta Soitin sormilla omilla Vedin virttä suomalaista Ombi sjemen suomen kjelen Aikaa monta ja monoista Aina puhtaana pysynyt.

Oi, jos sinä tietäisit, tyttö oi, mitä kauniita maailmoita, sun povessas nuoressa unelmoi, sinä hengelläs hellisit noita! Mut ethän niitä tuntea voi. Ne lie vaan haaveita, joita sinne muinoin mun sieluni kaipuu loi oi, aikoja ihanoita! Sua lemmin. Sa minua lempinyt et. Mitä tahtomme taisi sille? Mitä taidamme ihmiset poloiset elon lankojen kehrääjille?

KULLERVO (itseks.) Olet sinä, luulen, oiva tyttö ja kultaista sydäntä povessas kannoit: paha onni joka sun kohtasi ja katkerasti päiväs päätti. Mutta kaikki jo unohtanut olet. (

Ja niinkuin se, mi tahdo ei, jot' tahtoi, ja tuumain uutten vuoksi mieltään muuttaa, niin että jättää koko alkamisen; ma niin tein rantamalla synkeällä, näät harkiten ma aikomuksen jätin, johonka ensin olin ollut nopsa. »Sanasi oikein tajunnut jos olen», minulle vastasi tuon Suuren varjo, »povessas pelkuruus nyt vallitsevi,