United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vannoimme Bolingbroken kuninkaaksi, Ja arvoonsa hän jääkäön ainiaaksi. HERTTUATAR. Kah, poikani Aumerle! YORK. Aumerle hän oli, Mut, ystävänä Richardin, ei enää; Nyt hänen nimensä on pelkkä Rutland. Vakuutin parlamentiss' että on hän Uudelle kuninkaalle kuuliainen. HERTTUATAR. Terveeksi! Keitä on ne orvokit. Joit' uuden kevään vehmas helma tuottaa?
Kun elon tyrskyt pauhaa, Sä etsi Hältä rauhaa. Sit' ilman tyhjää työs On, riemus raukee aivan Ja usko, toivo taivaan, Hyveet ja oppi myös. Ja isänmaatas sa Hartaasti rakasta, Vaikk' usein poljetulta Näyttääpi Suomi kulta. Sen kasva etehen, Sen elä aattehille, Ja henkes anna sille, Jos Herra sallii sen. Siis ollos riemukas, Sä leikin kuningas, Ja heloita kuin kukka, Kuin vehmas nurmen nukka.
Välillä on Tupinon ynnä joen, mi virtaa vuorelta Ubaldon pyhän, maa heilimöivä, rinne vehmas, jolta Perugia, kautta Porta Solen, kylmän ja kuuman saa, ja suree taempana Nocera, Gualdo kohtaloaan kovaa. Rinteellä tällä, missä on se loivin Aurinko kerran syntyi maailmalle kuin usein luona Gangeksen se nousee.
Hän paisuu pilvihin ja ilmalinnat laatii, Ja hourintansa tuntee puolittain; Taivaalta tähdet kauniimmat hän vaatii, Ja maalta riemun korkeimman; Lähintä vaitelee ja kaukaisinta Vaan siit' ei taltu tyrskyväinen rinta. HERRA. Jos palvelus maan öihin hairahtuu, Se kirkkaudenkin kerran vielä saapi. Niin tietää maamies: vehmas jos on puu, Sen kultaheelmät vielä kaunistaapi.
Kyll' lunta täynn' on vuori Ja notkelmat, Vaan ei mun mielen' nuori, Ei laulelmat. Vaikk' ulkomyrskyt pauhaa, S' ei haitakaan, Kun tääll' on tyyntä rauhaa Sisällä vaan. Vaan kevään tullen kylmä Pois pakenee, Ja vuokon sinisilmä Kyyneltelee; Vien silloin laitumelle Taas karjojain, Ja kaiku kantelelle Soi vuorottain. Sua etsin, vehmas nurmi, Taas kerrankin, Miss' aallon vilkas hurmi Käy mutkihin.
Hänen sopusointuinen ulkomuotonsa ja vehmas värinsä ilmaisi parhainta terveyttä, älykkäissä kasvoissa loisti elonhehkua, kun taasen muuan vakava piirre kauniin suunsa ympärille antoi hänen kasvoilleen tavattoman miellyttävän sävyn. Viimmeinen ostaja oli mennyt, oli päivällisaika ja sen vuoksi ostajiakin vähemmin.
Käskystäsi hedelmänsä kantaa puut ja metsä riistan synnyttää, Sanas kautta pelto viljan antaa, Meri alta aallon työnnältää, Aartehensa, antiluojat vuoren Kätköt kallioista kaivelee, Sanas keväimen luo ikinuoren, Vesamaille vedet johtelee, Tukitutkin elon avaa suonet: Vehmas touko vehryt tohisee; Karun kallionkin kylmä pinta Sanas voimasta saa kukkimaan, Samoin sanas kautta ihmisrinta Toivon kukkia saa uudestaan.
Rakas Isä taivahissa, sinä, jonka ääni ei puhu meille ainoastaan virsien säveleistä, vaan myöskin linnun viserryksestä ja lähteen lirinästä ja lapsen viattomista leikeistä, anna myöskin näiden kaikkein pienimpien runolehtien lähteä ulos, Sinun nimessäsi kylvämään siemeniä Sinun valtakunnallesi. Ja heloita kuin kukka, Kuin vehmas nurmen nukka!
Kiireisiä askeleita kuului käytävältä... Opettajan jylhä, kurkkuun takertuva ääni kuului hätäisenä ampumaradalta päin. Silmänräpäyksessä oli Frédérique siellä. Tummanvihreät pyökkipensastot varjostivat tämän osan puutarhaa ja maata peittivät tiheät köynnöskasvit ja vehmas kasvullisuus, joka aina todistaa hyöteää, kosteaa maaperää.
Hymenin puhtaan vuoteen kirkas ryöttä! Urhakka Mars! Sa pulska, vehmas, kaunis, Kosio ikinuori, jonka hehku Dianan helman pyhät lumet sulaa! Näkyvä jumala, jok' yhteen juotat Mahdottomat ja suukkosille laitat! Sa puhut kaikin kielin kaikkein mieleen! Sydänten koitinkivi! Oletappa, Ett' ihminen, tuo orjas, kapinoi, Ja moiseen tuhotaistoon aja kaikki, Ett' eläimet saa maailmassa vallan!