United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauan oli kesää kaivattu, ja nyt vihdoinkin oli se tullut äkkiä kuin taikavoimalla. Sadetta saatiin ensin, lämmintä, kesäistä sadetta, sitten päivänpaistetta. Lehti puhkesi puihin, mehevänä nousi vaalean vihertävä nurmi, ja vedet välkkyivät kesäisen auringon valossa. Riemulla täyttyi jokaisen rinta. Maamies hymähteli tyytyväisenä työssään, ja laiho pelloilla alkoi yletä aivan silminnähtävästi.
Isäni oli maamies, talollinen, joka asui appenne hovin läheisyydessä... Haa! huudahti Drake, te ... tekö Inkerin poika, talonpoika, jota minä ruoskitutin. Heleä puna leimahti Vanloon poskipäille. Hän kohosi istualtaan ja hänen silmänsä säihkyivät. Mutta hän hillitsi nopeasti povessaan kuohuvan tunteen ja jatkoi entiseen levolliseen tapaansa: Minä se olen.
Mut äkkiä laulu katkee, Kun soipi se parhaillaan, Ja haukka se ilman äärtä Nyt yksin liitävi vaan. Mut maamies peltotyössään Nyt raskaast' astahtaa, Ja raskas talvihanki Taas rintaa painostaa. 1900=luvulta. J.L. Runeberg V
Vitkalleen ja äänetönnä astui nyt tuo vanha maamies alas, jolloin hänen vaimonsa ja tyttäriensä sanattomat kyyneleet häntä kohtasivat; sillä vaikka me kaikki tällä aikaa olimme huomanneet vahinkomme koko laajuuden, niin eipä kukaan tohtinut julkaista pahoja uutisia naisväen korviin.
Ainainen pilvi väistyi hetkiseksi syrjään, aurinko pääsi valaisemaan ja maamies jouti kerran katsomaan itseään uudessa kirkastetussa valossa: oman henkensä valossa. Tämä tunnelma aiheutti ne aivan uudet kuohahtelevan elämäntunnon ilmaukset, jotka nyt yhdessä synnyttivät salissa elinvoimaisen möyhyn. Sähkökello soi. Ihmiset rientävät eri huoneista ja ulkoa puolijuoksua paikoilleen.
Siellä kääntää ruotsiksi, lisää ja parantaa Rühsin saksalaisen historian Suomesta ja sen asujista . Kirjallinen toimensa vieraassa maassa on todistanut, ettei tämä kiitetty maamiehemme ole unohtanut Suomen kansan sanalaskua: *oma maa mansikka, muu maa mustikka*. Toinen kiitetty maamies ja syvä tiedoitsija *A. J. Sjögren* antaa Pietarissa lyhyen ja valaisevan kertomuksen saksaksi suomalaisesta kielestä ja kirjallisuudesta . *R. v.
Eräs suomalainen oli asettunut samaan hotelliin asumaan ja häntä tiedustanut. Tuokaan jossakin muussa sieluntilassa sangen epämiellyttävä tieto ei tällä kertaa voinut Johanneksen hyvää tuulta hämmentää. Mies vai nainen? hän kysyi hilpeästi. Mies, vastasi ovenvartia samaan äänilajiin. Vain mies valitettavasti. Maamies? jatkoi Johannes. Hyvä on!
Jot' enemmän Niil' paisuu, sitä suuremp' On toivo; kun se laskee, silloin maamies Sen liejumutaan kylvää siemenensä Ja ennen pitkää siitä sadon niittää. LEPIDUS. Teillä on siellä kummallisia käärmeitä. ANTONIUS. On, Lepidus. LEPIDUS. Tuo Egyptin käärme sikiää siis tuosta mudasta tuon auringon vaikutuksesta; samaten tuo krokotiilikin. ANTONIUS. Niin aivan. POMPEJUS. Istukaa! Viiniä, hoi!
1:NEN ISRAELILAINEN. Kuole, Vihainen koira! HUUR. Sorru, sortaja! ISRAELILAINEN. Tuoss' isku! toinen! Juokse Gehennaan! Huur kaatuu. Aseitten kalsketta kuuluu. NAHSEN ja ELISUR tulevat esille kiskoen mukanaan vanhaa maamiestä. MAAMIES. Ai, ai, ai! auttakaatte! Päästäkää! NAHSEN. Sen turpa paina hiekkaan. MAAMIES. Auttakaa! NAHSEN. Niin lakkaa huutamasta. MAAMIES. Päästäkää!
Kun maamiehet myyvät maitansa, sitte he vasta kuolemansynnin tekevät, sanovat ripittäjät. Ja nyt tulee viimeinen villitys pahemmaksi kuin ensimäinen. Maamies ei saa myydä maatansa! huudetaan. Mihin isänmaa joutuu, jos ei kukaan sitä viljele? Asukaa hyvät miehet talojanne!