United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ota mettä suusta mehiläisen, Kostontyydykkeeltä nautintonsa, Viehkeytensä ensi suukkoselta Viehkeyttä hurmaavaa et saisi, Mik' on Annetteni rusosuulla. Nälkään nääntyvältä leipä riistä, Viime toivo epätoivoiselta, Armaat aartehensa saiturilta Sitä murhetta et heille saata, Kuin jos multa Annetteni veisit. SUUKKOSTEN KESKESS
»Vaan kuitenkin», niin sääsi Nyt Luoja, »kokonaan Säveltä, ääntä vailla Sa tulet voittamaan Kaikk' alat taitehitten, Ja tunnon syvänteet Sun silmäs läpi tunkee ja hoksaa ihanteet. Niin Luoja. Henki lähti ja äänetönnä vaan Tuo mykkä silmä keksi Syyt syvät: povi maan Lahjoitti aartehensa ja taivas ihanteen Hänelle, niistä loihti Hän yhdys-käsitteen.
Kaikki, mit on ihmissydän pienen pieni tuntenut, käyköön esiin, antakohon aartehensa salatut. Kaikki esiin. Taltan kärkeen sydänveri vuotakoon. Ihmiselon kirjavuuden kivi kylmä puhukoon. Lämmin ihmisveri tuokoon sanat huuliin kivisiin. Minä elän, minä elän marmorpatsas, lausu niin! Nyt kirja kiinni, loukkoon se päiviks joutanee. On vieras tullut mulle. Jo tiuvut helisee. Nyt ylle juhlavaate.
Säteissä noissa Gratianus hymyy, mi valtaa maallista ja hengellistä niin auttoi, että Paratiisi mieltyi. Tää tässä taas, mi kuoromme on kaune, se Pietar' oli, joka lesken lailla Pyhälle kirkolle toi aartehensa. On kaunein keskellämme viides valo, mi moista rakkautta uhoo, että maailma kaikki siitä kuulla halaa.
Säteissä noissa Gratianus hymyy, mi valtaa maallista ja hengellistä niin auttoi, että Paratiisi mieltyi. Tää tässä taas, mi kuoromme on kaune, se Pietar' oli, joka lesken lailla Pyhälle kirkolle toi aartehensa. On kaunein keskellämme viides valo, mi moista rakkautta uhoo, että maailma kaikki siitä kuulla halaa.
Ja vaikka runottaret on lukuisat, niin harvoin etsitään heist' ystävää ja leikki toveria, vaan mieluumpi ois nähdä runoilijaa, jok' karttain pakenevan näyttää meitä ja jotain etsivän, jot' emme me, ja ehkei hänkään itse täysin tunne. Ois silloin hupaisaa, jos meidät kohtais hän hetkell' oikealla, meissä huomais ihastuin aartehensa, jota etsi hän kauan turhaan maat ja mantereet.
Nälkään nääntyvältä leipä riistä, viime toivo epätoivoiselta, armaat aartehensa saiturilta sitä murhetta et heille saata, kuin jos multa Annetteni veisit. TUOMMOINEN TYTT
Käskystäsi hedelmänsä kantaa puut ja metsä riistan synnyttää, Sanas kautta pelto viljan antaa, Meri alta aallon työnnältää, Aartehensa, antiluojat vuoren Kätköt kallioista kaivelee, Sanas keväimen luo ikinuoren, Vesamaille vedet johtelee, Tukitutkin elon avaa suonet: Vehmas touko vehryt tohisee; Karun kallionkin kylmä pinta Sanas voimasta saa kukkimaan, Samoin sanas kautta ihmisrinta Toivon kukkia saa uudestaan.