United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ketä, Genius, et hylkää, hänet nostat liejun yli tulisiivin. Niinkuin kevein kukkaisjaloin ylvääst' yli liejun käy hän, tappain Python käärmeen, Pythius Apollo. Ketä, Genius, et hylkää, annat untuvat sa alleen, kun hän kalliolla nukkuu, siivin hellin häntä suojaat lehdon yössä. Ketä, Genius, et hylkää, hänet lumituiskussakin lämmität sa. Lämpöön runottaret kaipaa, lämpöön sulottaret kaikki.

Runottaret antavat sinulle tämän huilun, jonka he tätä ennen antoivat Ascran ukolle ja jolla tämä soitellen kuljetteli jäykkiä villi-vuori-saarnia vuorilta alas. Laulele tällä Grynion metsän syntyä, ettei löytyisi lehtoa, josta Apollo enemmin kehuu."

Kun hillitset itseäsi, Niin voit hallita väkeä. Väistyvät. Päivätär, valokypärä, Vaali sampomme vapaana, Routihin rutistumasta, Pakkasihin painumasta! Kanteletar, kaino impi, Helmettäret, helmirinnat, Suomen onnelle avuksi! Että säilyisi sulana Jalo riento jauhamassa Kansan kasvavan veressä! Runottaret loittonevat, kunnes ilmenevät taustalla häämöttävässä valossa.

LOKKA. Terve, Suomen laulun immet! Täällä hallitkaa taloa. Teillä on tila ylinnä Asunnossa, aatoksissa. Valitkaa valoisin paikka. Viepi runottaret kunniapaikalle päivänpaisteen alle. P

Teidän nöyrä puheenne, Peldanus, vastasi rehtori, ei sovi oikein yhteen sen röyhkeän käytöksen ja sen melun kanssa, joka täällä juuri yliopiston pyhien muurien juurella on omansa ajamaan sen rauhalliset runottaret pakosalle.

Jo sekin kauno poissa, Ja suvi lehdikkoissa Mull' uudet riemut suo. Sill' tammen alla tuossa Kosk' nuoret nään ma koossa, Ma yllyttämään heit'! Jo jäykkä poika vierii, Ja tyly tyttö kierii Mun kuullen säveleit'. Te jotka siivet luotte Mun kantoihin ja suotte Mun yhä pyöriä vaan, Te runottaret, varmaan Myös mäkin luona armaan Tok' vihdoin rauhaa saan? Itsepetos.

Mut lupaustansa ei Runottaret ole unohtaneet, ei pettänehet: kuin muinen, mahti on harmaapään, säen outo on hänen silmissään. Siks uskoo hän itse vieläkin, ett' on hän heimoa sankarin, ett' istuu hän täällä vain iltikseen, kuin Herakles orjana Omphaleen. Eik' enää hän huomaa, ett' aistien hän vanki on vallassa vaistojen, jota itse Khimaira jo halveksii, hovi Hornan riemulla tervehtii.

niin leimunnasta pyhän liekin, jota nyt kohti käännyin, näin ma tahdon haastaa minulle vielä asioita muita. Hän näin: »Tää viides aste puun, joll' elon on lähde latvassaan ja heelmää kantaa pudottamatta koskaan lehtiänsä, on asuinsija autuaiden, ennen taivaaseen tuloaan niin kuuluisien, heist' että runottaret kaikki hyötyi.

kaikk' ilma alla oksain vihreöiden nyt hehkui niinkuin tulta ollut oisi ja sävel suloinen jo lauluks sointui. Oi, pyhät Runottaret, nälkää, kylmää jos teidän vuoks ma näin tai valvoin koskaan, syy mull' on vaatia nyt siitä palkka! Vetensä mulle Helikon nyt suokoon, Urania auttakoon mua kuorollansa säkeihin saamaan seikat aate-raskaat!

kaikk' ilma alla oksain vihreöiden nyt hehkui niinkuin tulta ollut oisi ja sävel suloinen jo lauluks sointui. Oi, pyhät Runottaret, nälkää, kylmää jos teidän vuoks ma näin tai valvoin koskaan, syy mull' on vaatia nyt siitä palkka! Vetensä mulle Helikon nyt suokoon, Urania auttakoon mua kuorollansa säkeihin saamaan seikat aate-raskaat!