United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kaikesta päättäen tuo hänen karrieerinsa olisi muodostunut loistavaksi, ellei vallankumous olis tullut väliin ja pyyhkäissyt kaiken maailman tuuliin hänen uurastustensa tulokset. Jo seuraavana päivänä, kun olin yöllä Shpalernajaan saapunut, sain tehdä tuttavuutta tämän "erittäin tärkeän" herran kanssa. Tuu tänn'! viittaa minulle kopin ovelta osastonvartia. Minnekä nyt?
Oi morsiain kas sinuapa varten Ne tänn' on tulleet siivin liitäen! Ne povessas nyt varmaan lymyilee, Sen vuoksi kasvos, huules hymyilee! Ja sielun sulo-akkunoihin, silmiin, Ne juhlallista ihanuutta luo, Myös poskein ruusut vienosti tuo ilmiin, Ett' sydän onnenpisaroita juo; Ja hyväin henkein seura riemukas Kai kilvan tanssii myrtti-kruunussas.
Ma tiedän, Katri, että suojan suotte Nyt paronille, ryökynälle, kunnes On päästy vaarasta. KATRI. Sen herra hyvä, Teen mielelläni. Herra paroni, Tänn' kammarihin astukaatte. Tehkäät Niin hyvin, herrasväki. Avaa oikeanpuolisen oven, jonka kautta kaikki muut, paitsi Anna, menevät sisälle. Kolmas Kohtaus. ANNA. Hän on täällä! Oi onnea!
Unen ja uinuksen, jumaloitten palveljaa kaksi, Toimi Promeetteo tänn' turvaksi ihmisilleen, Vaan, jumalille vaikk' helpot, tok' meille työlähät kestää, Uinus meill' muuttiihe uniks', unipa kuolemaksi. Ajanmitta. Eeros, mitä on tää! Tiimalasia kumpikin kätes Pitelee! Aikaa sa vain kaksinko mittaelet? Hitaasti laskeuu täst' aika armaille erotetuille, Yhdistetyillepä taas vilkkaasti tyhjentyy tää'!
Tule sinä ja hallitse meitä", sanoivat kerran aikojen aamuna venäläiset lähettiläät germaanilaiselle Ruurikille. Ja se pitää paikkansa vielä tänäkin päivänä. Vilkuna, tuu tänn'! Pian, pian! Osastonäijä se on, joka eräänä jälkeenpuolisena ilmestyy koppimme ovelle ja noilla sanoilla hoputtaa minua mukaansa tulemaan. Riuhtasen takin päälleni ja astun käytävään.
Sill' vahvat siivet on kuin kotkalla, Ja kynnet suuret päälliseksi, arvaan, Kun kivärillä varustettu oot? HALONEN. Ei niin! se pieni kyyhkynen on vainen, Mi koppilossa istuu kukertaa. Vaan, näätkös, jos ken tänne tulla sattuis... ANNA. Tänn' ei tuu kenkään, tällä aikaa suinkaan. Sull', ukko, tahdon neuvon hyvän antaa, Sa Vappua ja ruokaa, viinaa käy, Sill' aikaa vahtina ma viivyn täällä.
OSWALD. Pois, ryötys! EDGAR. Kyllä minä teiän hamppaitan kalistelen, pistäkkä' tänn vaan! Minä en pelkkä' teiän kommerkonttejan. OSWALD. Mun tapoit, orja. Kukkaroni ota. Jos rauhaa toivot, hautaa minut, lurjus, Ja kirjeet, jotka taskussan' on, anna Lord Edmund Glosterille; Englannin Hän leiriss on. Voi, liian varhain kuolen!
On sydän vilpas, innokas, Minulla hehkuva: Siis tulevaisuus toivokas, Jokseenkin lupaava. Mutt' miten taidan onneni Todella säilyttää? Ja miten vaellukseni Tääll onpi päättyvä? On Luoja luonnon lahjoja Mullekin jakanut, Armon ja onnen aarteita Eteeni avannut. Korkeaan tarkoituksehen On Luoja ihmisen Tänn' asettanut; sydämmen' Tunteepi myöskin sen.
Kun päätät vihdoin pitkän päivätyös! Sonetti. Tänn' usein nousen. Armas on tää mäki! Tääll' Aunin kanssa istuin Kesäkuussa, Kun kaikkialla metsässä ja muussa Luonnossa leikki Lemmetärten väki. Kevättä kukkui helkytellen käki, Kevättä kukers kyyhky illan-suussa, Kevättä rastas raksutteli puussa, Kevättä korva kuuli, silmä näki.
Päämiehell' äänti: "silta te, jos voitte, rikkokaa, Jos ette voi, niin viimeiseen verehen taistelkaa; Hukassa kaikk' on, taaksemme jos Ryssät pääsevi. Apua saatte, huolta ei, tänn' entää kenraali." Takaisin riensi. Joukkomme pääs tuskin sillallen, Kun toisen rannan töyrylle tulj joukko Ryssien. Se laajeni, se tihjeni, se tähtäs, paukahti, Tulj Suomalaista kahdeksan sen ensi uhriksi.