United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ole vaiti, sinä olet lapsi vielä." Seuraavana päivänä Salovaaran nuoret läksivät kirkolle. Aurinko loisti lempeästi, kastehelmet kimaltelivat kuusikossa, pieni tuulen leyhkä levitti tuoreen, pihkaisen tuoksun metsään. Kesä oli luonnossa, mutta kevättä Valvan sydämmessä, ja hän virkkoi sisarelleen: "Tämä ilma tuntuu minusta niin ihmeen kevätmäiseltä."
Tytär kuninkahan huus huolissaan: »Hänet lähetät suoraan surmaan!» Sydän järkkymätön oli valtiaan: »Tien osoitan onneen ja hurmaan.» Sai tiedon seikasta Bellerophon; hän koht' oli valmis voittelohon, vuoks lemmen ei, vaan taistelon, tuo vaikka veisikin turmaan. Kuin leyhkä läntisen lempeän, niin sylke on sydämen lämpimän. Kuin on suven suuren kukoistus, niin naisen nuoren on rakkaus.
Oli kun lapsuuden rauhan leyhkä, noiden hänelle hyvin tunnettuin sanain olisi liehunut hänen päänsä ja rintansa ympärillä. Hän rukoili kaikkein rukousten rukouksen verkalleen, pyhällä ponnistuksella, puhtaan hartauden hellällä todella. Taivaallinen voima virtaili hänen olentonsa läpitse ja täytti hänen vakaalla luottamuksella taivaalliseen Isään, nöyrällä uskalluksella, hiljaisella toivolla.
Nyt hän näkikin Iirin siniset silkkinauhat, kun tuulen leyhkä niitä liehutteli, ja huudahti: »He tulevat jo, menkäämme ulos portaille istumaan!» »Kutka tulevat?» kysyi Helvi. »Iiri ja Pekko.» »Eikö herra Salmi oleskele Helsingissä?» kysyi Lilli, joka oli Arvon ja veljensä kanssa pappilassa.
Hiljaa värjyy vetten pinta, Leyhkä lehvää häilyttää, Nurmi elää, suloisinta Kukkaislemua henkäjää. Enkel' kaukotaivahista, Armas joka olennon, Koitar! tokko murheellista Silmää silmäs nähnyt on? Pois on huolten harmaa häivä, Mielen pilvet hajallaan; Lapsen-ijässäänpä päivä Suosii lapsenmieltä vaan. Tuska on ja kaipuu poissa; Rauha, toivo vallitsee. Luonnon päivän aamukoissa Sielun aamu valkenee.
Leppoisa juhannuskesän leyhkä narisuttaa raollaan olevaa kopin akkunaa ja etäältä kantautuu kuuluviini joukko kesäisiä ääniä, viestejä vapaudesta ja sunnuntailevosta kukkivan luonnon keskellä... Edessäni seisoo kuvernöörin vormuun puettu, korskearyhtinen, laiha ja hinterä mies.
"Pian", sanoi Liisi, laskein kätensä sydämmellensä, "pian nämät polttavat tulet, jotka riehuvat täällä, sammuvat. Hiljainen kuolema, minä tunnen ystävällisen lähestymisesi! ... Sinun siipesi viileä leyhkä antaa minulle välistä hetkellisen lievityksen... Pian tämä kylmä sydän on lepäävä, kangistuva kylmässä maassa...
Mut vankeuttaan paarma Tuoss' yrmii ääneen, Sen vaisto näkyy vallan Jo metsään jääneen. Päin toista akkunasta Käy hurjan tavoin, Ei huomaa vanki, että On toinen avoin. Mut muita rohkeammin Nyt sisään vainen Saa huimapäinen leyhkä Ja huumaavainen. Kautt' uudinten ja verhoin Ja pitsienki Yli kahden otsan leijuin Käy tuulenhenki.