United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mielikki, metsän emäntä, Metsän kukka kultarinta, Kasta siipesi simassa, Sulkasi sulassa meessä, Jolla virteni virutan, Kastelen sanani kaikki, Että muistuisi mesille, Hunajalle höyryäisi, Oisi iltamme ilona, Suomen kansan suosiona. Missä syntyi Suomen neiti, Kussa kasvoi kaino lapsi?
Kelin virteni kerälle, Suorittelen sommelolle, Panen aitan parven päähän, Luisten lukkojen taaksi, Ettei pääse päivinähän, Selviä sinä ikänä. Ei runo rahatta laula.
"Heti, heti," sanoi Petter nöyrästi, "mutta suokaa minun ensin laulaa aamu virteni loppuun. Te keskeytitte minun, kun olin juuri viimeistä värssyä alkamaisillani. Sen suotte te aivan varmaan, sillä olettehan itse opettaneet minua olemaan hurskas ja rukoilemaan. "Hyvä, hyvä, poikani," sanoi abbotti lempeästi, "laula aamuvirtesi loppuun.
Minä, miesi mieronkierto, hän liesi hyvä ja lämmin, minä, talven tuima tuuli, hän salon sinisen terhen, minä, soittaja sokea, hän kannel helähtäväinen illassa elon ikävän, Kaikkivallan polven päällä. Häntä ma rakastin, raukka, hälle virteni viritän, sielun särkyvän sävelet, haaveheni haikeimman. SYD
Moni se kyllä luuli mun suotta itkevän, Ja käski kaiken huolen mun poies heittämään. Vaan kuinka ystäväni mä taian unhottaa? Ei koko maalimassa ole toista semmoista. Nyt laannen laulamasta, virteni lopetan; Sinulle hyvin kaikki käteesi toivotan. Kultani kukkuu kaukana. Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saiman rannalla ruikuttaa; Ei ole ruuhta rannalla, Joka minun kultani kannattaa.
Yöhön mökkini rakennan, yöstä virteni viritän, laulan mahdit maan povesta, synnyt synkät yön vesistä, peitän päivän paistamasta, tärisytän taivonkantta, itse istuinta Jumalan, sydämen särkyneen sävelin, virsin yöstä nousevaisin. Tahdon olla, tuskan tulkki, tuskan tulkki, päivän peikko, veli kaikkein kärsiväisten, runo syyllisten sydänten. Syyllisten? Mikä on synti?
Auttakaa minua, auttakaa minua täyttämään pyhää lupaustani: veisatkaa minun virteni tulevana sunnuntaina tämän ristiinnaulitun kuvan juuressa, ja niin te tulette todistajiksi niistä ihmeistä, jotka madonna minulle tekee." Lucia nyökäytti leppeästi suostumustansa, mutta Lauretta pani vapisevan kätensä miekkosen käteen, ja suuri, polttava kyynel herahti hänen silmäinsä herttaisesta pilvestä.
Hän vierii valkamahan haavelaivan, mi lähtee kohti merta myrskyisää, mut vaikka muistoistani kuinka kaivan, en muista, minne päätyy pursi tää. Ylintä muistelen vain ystävää. Armaani nukkuu! Ah, en herättää voi henkeäsi, siksi eessäs emmin: se itsestänsä herää iloisemmin; vain yölle virteni voin virittää. Mun yksin tähdet täysin ymmärtää. Siis, kivi kallis, lippaaseesi jää!
On Teidän *pakko*, ootte velkapää minulle runsaat Luojan lahjat nää. Runoina unelmanne soimaan jää! Pahasti tein, kun tapoin lintunne, ol' laulun kirjain kirja Teille se. Niin laulakaa, mua ette jättää voi, runoni silloin Teille kiittäin soi! Ja kun mun *osaatte*, kun tyhjä oon, kun viime virteni syysilman täyttää? katselee häntä. Te silloin käytte linnun kohtaloon. Osoittaa puutarhaan päin.
Muutamassa kohti runoilee hän laulujensa vähästä arvosta näillä sanoilla: Virteni ovat verrattavat Semmoisen sepän takeisiin, Joka ahjollen ajaapi, Hiilet polttaapi poroksi, Rauan tuiki turmeleepi, Ei kunnon kalua saahen. Isänsä kuoltua tuli Paavo kuin vanhin poika isännäksi taloon.