United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän vierii valkamahan haavelaivan, mi lähtee kohti merta myrskyisää, mut vaikka muistoistani kuinka kaivan, en muista, minne päätyy pursi tää. Ylintä muistelen vain ystävää. Armaani nukkuu! Ah, en herättää voi henkeäsi, siksi eessäs emmin: se itsestänsä herää iloisemmin; vain yölle virteni voin virittää. Mun yksin tähdet täysin ymmärtää. Siis, kivi kallis, lippaaseesi jää!
Inkeri ihana neito Istui hän luhin solassa, Sekä istui, että itki, Katsoi iän, katsoi lännen, Katsoi poikki pohjasehen. Näki kykkärän merellä: »Jos sä lienet lintuparvi, Niin sä lähe lentämähän! Jos sä lienet kalaparvi, Niin sä vaipunet vetehen! Jos sä lienet Lalmantini, Laske purtes valkamahan!»
Kun taivaan ensimmäinen seitsentähti, mi koskaan vaipunut, ei noussut eikä verhonnut muuhun, ellei synnin pilveen, ja jokaiselle tehtävänsä näytti kuin osoittaa sen sisko alhaisempi tien soutajalle varmaan valkamahan; kun pysähtyi tuo seitsentähti, sanon, vaunuihin kääntyi niinkuin kohti rauhaa totuuden kansa, niiden eellä tullut.
Mut illalla kerran hän ihanimmalla; meni valkamahan ja käskyt ihmisten hyvän ja pahan hän kirjoitti kaislalla kahisevalla helohiekkaan rannan ja virkkoi: »Nyt aarteeni viimeiset annan. Taas matkani tuonne on aaltojen taaksi, ma mistä tulin, mihin kaihoni lens monin kultaisin sulin, mut kerran on aaltoja halkova haaksi päin maanne rantaa, mi kansoa uutta ja uskoa kantaa.
Katuen hän kansan eessä itse päänsä painaa: »Naisten narri ollut oon ja vaimojeni vainaa, uuden uskon mieheksi nyt tahdon täysin tulla.» Huutaa kansa: »Sama miel' on meillä niinkuin sulla.» Kastettihin Perman kansa; puusta löyttiin Puma näre norja kaulassansa. Auttanut ei Juma. Palatsista kuninkaan käy polku Vienan rantaan. Mitä Perman vanhimmat nyt valkamahan kantaa?
Sodan vaiheista kun sousi noin nyt vainaa valkamahan, Buss korpraali puheen nousi aseveikost' alkamahan: mikä hällä suku, tunto, puhe, voima, sydän, kunto, luotu urhon luonto heti, kuuluviin Buss kaikki veti. Hiljaa miehet mielin hartain seisoi, sai taas hymysuulla, punoin päitä viiksipartain, vainaan sarvisanat kuulla.
Inkeri ihana neito Istui se lutin solassa, Sekä istui, että itki, Katsoi iän, katsoi lännen, Katsoi poikki pohjasehen, Näki kykkärän merellä: "Jossa lienet lintuparvi, Niin sä lähe lentämähän, Jossa lienet kalaparvi, Niin sä vaipunet vetehen, Jossa lienet Lalmantini, Laske purtes valkamahan." "Mistä tunnen Lalmantini?
Kun taivaan ensimmäinen seitsentähti, mi koskaan vaipunut, ei noussut eikä verhonnut muuhun, ellei synnin pilveen, ja jokaiselle tehtävänsä näytti kuin osoittaa sen sisko alhaisempi tien soutajalle varmaan valkamahan; kun pysähtyi tuo seitsentähti, sanon, vaunuihin kääntyi niinkuin kohti rauhaa totuuden kansa, niiden eellä tullut.