United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Abbotti ja monta munkkia asuu sen huoneen ympärillä, jossa minä oleskelen, ja joka on Teidän vankihuoneenne päällä. Nyt täytyy minun keskeyttää, sillä kello kutsuu minua abbotin luoksi."
Kauhea aavistus sanoo minulle, että minun onneton morsiameni on elävänä haudattu; sillä kun abbotti oli viimeisen kerran minun luonani kehoittamassa minua taivuttamaan Signeä valitsemaan häväistyksen, pelastaaksensa minun henkeni, sanoi hän, että ikuinen vankeus ja vihdoin nälkäkuolema tulisi hänen hirmuiseksi osaksensa, jos hän ei heittäytyisi hänen syliinsä.
Sigismund vei Cecilian luostarin keskusteluhuoneesen, joka oli pihan puolella, ja avasi ikkunan, jotta hän voisi olla nyt tulevan kauhean tapauksen todistajana. Ilkeä nainen istui tuolille ja odotti kärsimättömästi näyttelyn alkamista, kun abbotti keskellä pihaa, joka oli avoin kaikille, järjesti teloitusvalmistuksia. Vihdoin tuli Valdemar, suuri laulava munkkiparvi ympärillä.
Abbotti luki nyt nuorukaiselle kuolemantuomioa, joka sisälsi ne syytökset, että hän oli pilkannut sielumessuja ja sanonut, ettei kiirastulta ole ensinkään, sekä yrittänyt murhaamaan häntä, pyhän tuomioistuimen toista inkvisitoria, kun hän koki saattaa häntä tunnustamaan rikostansa.
Ja tahdotteko pitkittää hyödytöntä vastustustanne, kun te nyt kaikissa tapauksissa olette kokonaan minun vallassani?" sanoi abbotti ja laski korin hyvin kostealle kivilattialle. "Minä en syö mitään," sanoi Signe lujasti; "käyttäkää anteliaisuuttanne jossakin muussa paikassa, jossa sitä paremmin arvoksutaan."
"En tiedä, kunnioitettava herrani!" sammalsi Signe, kääntäen silmänsä lattiaan; mutta nähtyänsä Appellonan menevän ovelle, huusi hän kovasti: "Ole täällä, Appellona, eläkä jätä minua! Minä voin pahoin! Eikö ole totta, kunnioitettava herra abbotti, että te olette antaneet hänen minua passaamaan?
Eräs Pommerilainen herra astui sisälle ja ilmoitti Cecilia rouvan ja abbotti Sigismundin tuloa. "Pyydä Cecilia rouvaa odottamaan minua omissa huoneissaan ja anna abbotin tulla sisälle!" käski kuningas synkällä katsannolla. Pommerilainen herra kumarsi syvään ja jätti huoneen. "Nyt on pergamentti tarpeeton," sanoi Erik; "nyt voipi minun kuninkaallinen sanani päästää isäsi kahleet.
Sairas alkoi keventää sydäntänsä, mutta kaikki, mitä hän sai puhua, oli tämä: 'Kunnioitettava herra! minun omatuntoni polttaa minua niinkun hehkuvat hiilet, sillä tuo lapsi, jonka näette edessänne, on' hän olisi puhunut enemmän, mutta abbotti pani sormensa hänen suullensa ja painoi hänen jälleen sänkyyn."
Totisesti pahin epäjumalan palvelia lankeaisi ristin juureen ja näkisi taivaan avoinna, jos hän, niinkun minä, näkisi teidän hengen siivillä kohoavan yli tomun maailman." Korkeasti arvoisella katseella ja äänellä sanoi Signe hekkumoitsialle, jonka hän nyt täydellisesti läpi näki. "Herra Abbotti, minun asemani on kauhea; minä olen teidän vallassanne. mutta minun vaalini on tehty.
"Herra Abbotti," keskeytti Signe, kääntyen poispäin, välttääksensä hänen haureellisia silmäyksiänsä, "te kuvailette liian elävästi minun elämäni yhtä aikaa, joka on joko hyvin kaukana taikka ei koskaan tule. Te unhotatte minun tulevan autuuteni ihastuksen tähden kokonaan sen aineen, mistä puhuitte: synnin, jonka luulette minun tehneen.