United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mun halvan huomioni mukaan pilkkas Hän meitä, kerjätessään ääniämme. 3 KANSALAINEN. Niin kyllä, nauroi meitä vasten naamaa. 1 KANSALAINEN. Se hänen tapaans' on; ei pilkannut hän. 2 KANSALAINEN. Sä yksin sanot, ettei pilkannut hän. Ois näyttää hänen tullut ansionsa, Isänmaan palvelussa saadut haavat. SICINIUS. Sen teki hän. KAIKKI. Ei, niit' ei kukaan nähnyt.
Olet vääristellyt ja tehnyt naurunalaisiksi opponenttien esitykset; olet pilkannut pyhää sanaa, ja ainoastaan täydellisellä anteeksipyynnöllä voit vielä väistää ansaitsemasi rangaistuksen. Paul oli vaiti. Hän oli odottanut tätä. Tahdon olla lempeä nuoruutesi vuoksi, jatkoi piispa ystävällisemmin.
Hän ei tahtonut tunnustaa itselleen, kuinka suuri osa hänen taikauskollaan oli siinä asiassa; hän ei tahtonut taipua oman heikkoutensa alaiseksi; sentähden hän katsoi sormuksen Jumalan rangaistukseksi. Ja tämän korkeamman voiman painon alla, joka oli hänen viisauttaan pilkannut, sortui hän maahan. Tästä päivästä alkaen ei Larsson enää katsonut olevansa oman tahtonsa herra.
Hän on loukannut hänen rakkauttansa, nöyryyttänyt hänen ylpeyttänsä, pilkannut hänen kunnianhimoansa; ja nyt, nyt on hän hävittämässä koko hänen onnensa, ahdistamassa hänen vapauttansa, uhkaamassa hänen henkeänsä. Vielä enemmän: hän on kohottanut hänen naamiotansa, tuota kilpeä, jonka taakse hän on peittäytynyt ja joka estää pääsemästä häneen käsiksi.
Mutta se maksoi pojalle monta katkeraa kyyneltä; sillä koulukumppanit, jotka jo hänen ihailtun kauneutensa tähden kadehtivat ja kiusasivat häntä, eivät nyt jättäneet tuota kirjavaa lintua yhdeksikään päiväksi kynimättä ja hän olisi monta kertaa tahtonut käydä kerjäläislapsen ryysyissä, joita ei kukaan pilkannut.
Itse he käydessään lakaisivat tietään luudilla, ett'eivät vain edes vahingossa astuisi jonkun pienen maanmatosen päälle. Ollut heillä laivassa kokkipoika, joka oli pilkannut mokomaa tapaa ja tallannut noita pieniä elukoita tahallaan.
Et sinä ivannut, impi, pilkannut pyhäinen piika, minä itse se ivasin, pilkkasin poloinen poika; minun omat miel'kuvani ne minua pilkkasivat, omat herjat haaveheni ne minua herjasivat, oman onneni kajastus se minulta mielen murti.
Väliin taas kuohahti mielessä niinkuin kotona silloin, kun isä oli pilkannut, ja hän oli ylös hyppäämäisillään ja torniin rientämäisillään... Ja siellä hän vaatii ne herkeämään, käskee olemaan vaiti ja kieltää heidät häntä katselemasta ja hänestä puhumasta...!
HILMA. No, eihän siinä olekaan mitään pahaa, että on hyvä ruokahalu. ONNI. Mutta ethän sinä syönyt niin paljon. HILMA. Mitä varten sinä sitten minua siitä pilkkasit? ONNI. Enhän minä sinua pilkannut, en millään muotoa; mutta kun otit tuon kolmannen makkarapalasen, niin HILMA. Se oli vaan puolikas. Mamma oli jo ottanut toisen puolen. ONNI. Jahah, niin olikin.
"Sinä olet varmaankin saanut tiedon meidän salaisuudestamme ja olet pilkannut meidän uskollisia Egyptiläisiämme, joitten sijaan mielelläni panisin vaaleita Kreikkalaisia, jos Aleksandria olisi vielä minun eikä sinun, mutta ei sittenkään ole puuttuva sinun syntymäpäivänäsi komeata juhlakulkuetta." "Vieläkö teitä sitten todellakin huvittaa tuo ijankaikkinen hanhenmarssi?"