United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uudet asuinhuoneetkin saatiin rakennetuiksi, ja uutteruudellaan ja rehellisyydellään saivat he semmoisen arvon seudulla, että noitatarut kohtakin unohtuivat. Anna Leena, jota ei kukaan enää pilkannut, antoi muidenkin olla rauhassa; jos joku saikin joskus häneltä pistopuheen, oli se hänen oma syynsä ja asianomainen tiesi olla vast'edes varoillaan.
Kerran hän oli pilkannut erästä vaivaista ukkoa, joka asui pihan perällä ja nyt hän ei saanut rauhaa, ennenkun ukko noudettiin ja hän lupasi antaa anteeksi.
Ylioppilaasta ja hänen keskusteluistaan ei hän tahtonut mitään mainita, sillä sille Mathilda vaan nauraisi; ja hänen täytyi salata tunteitaan, ett'ei Mathilda mitään huomaisi, vaan luulisi häntä yhtä iloiseksi kuin ennen. Mutta kerran ei hän voinut olla puhumatta ylioppilaasta. Mathilda oli kirjeessään pilkannut häntä sen johdosta, mitä Aino hänestä ennen oli kirjoittanut.
Ne olivat sanalla sanoen kaksi onnen ja maallisen autuuden ajastaikaa muuten niin kovaosaisille korpikylille. Laihojen vuosien sijasta heillä olikin lihavat, oli usein jälestäpäin pilkannut kauppias Luikarinen. Monessa rajamaan mökissä, missä muuten hyvinäkin vuosina oli leivottu leipään puolet petäjäistä, syötiin nyt selvää ruista läpi vuoden.
Ja nyt sinä, joka niin kauan olet ollut kytkettynä mitä ahtaimpiin ja aineellisimpiin katsantotapoihin, sinä, joka olet kieltänyt transcendenttisen lääkkeen olemassaolon ja voiman, sinä, joka olet aina pilkannut niitä, jotka pyrkivät korkeammalle kuin sinä itse näe nyt, katso!!» Hän vei lasin huulilleen ja tyhjensi sen yhdellä henkäyksellä.
Hänhän se enimmin oli pilkannut vanhusta ja juuri kuin oli pilkkansa korkeimmilleen saanut, silloin oli susi vienyt hänen lapsensa, jota hän juuri oli välikappaleena käyttänyt pahaan aikomukseensa. Mutta olihan hänen pilkkansa sentään niin arveli Paavo väliin sentään jotenkin viatonta; pitikö hänen nyt saada niin hirmuinen rangaistus siitä?
Kirottu hän, joka minun sydämmeni sorti, joka on pyhää nimeäsi pilkannut ja käyttänyt vääriin valoihin! Kirous hänelle, ja sille paikalle, joka tuon valapaton on kasvattanut kirous!" Sitte vaikeni hän ja syvästi hengittäen, kädet ylös kohotettuna, katseli taivaasen, ikäänkuin odottaen, että se vastaisi hänelle. Ja taivas oli kuullut ja antoi vastauksen.
Kuinka moni on pilkannut hänen luultua tuhmuuttaan ja kuitenkin oli hän parempi kuin moni, enimmät pilkkaajoistaan. Joka haluaa, lähteköön kanssani hänen pieneen, köyhään kotiinsa. Tuolla Roopertin kadun varrella oli eräs vanha, köyhä vaimo vuokrannut pienen huoneen pihanperällä.
"Voi, vieläkö sinäkin, Mari, tulet minua pilkkaamaan", sanoi Jaakko itkunsa seasta, kuin oli toipunut ensi hämmästyksestään. "En minä sinua pilkkaa", sanoi Mari lempeästi. "Kaikkihan minua pilkkaavat ja kiusaavat, vieläpä pieksävätkin", sanoi Jaakko surumielin. "Niin he kyllä tekevät, sen olen nähnyt, mutta enhän minä ole koskaan sinua pilkannut, Jaakko." "Et koskaan, Mari."
Metsä, kunnaat, taivas, ne kaikki varmaan ymmärsivät, että hänellä oli suru sydämmessä. Tiesivät, että hän kärsi ja oli onneton. Siksi kutsuivat häntä luokseen, siksi kauneimman kauneutensa levittivät hänelle eteen. Täällä hänen ei tarvinnut kyyneleitään hävetä. Ei katsellut niitä kukaan vieraasti, eikä niitä kukaan kummastellut eikä pilkannut.