United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aivan varmaan, aivan varmaan, virkkoi vanhus leppyneenä mielittelystä, joka kuitenkin oli sydämestä lähtenyt, sinä oletkin, Lucia, se oikea persona exsecutrix, jonka tulee saada lukea minun epitaphiummi, koskapa sinä olet se, jonka tulee hakkauttaa se hautakiveeni.
Rusossa aamun, ennen aurinkoa, kun sielu ruumiissasi nukkui päällä tuon laakson kukkasien, jossa oltiin, läheni nainen, lausui: 'Oon Lucia, mun suokaa viedä se, mi tuossa nukkuu, ma häntä auttaa tiellä tällä tahdon. Sordello jäi ja muutkin varjot jalot. Hän otti sun ja päivän koittaessa näin tänne nousi, jäljessänsä minä.
Lucia, vihollinen kaiken julman, nous, saapui paikkaan, missä istuin minä yhdessä Rakelin, tuon vanhan, kanssa. Hän näin: 'Beatrice, tosi kiitos Luojan, miks auta häntä et, mi niin sua lempi, hän että jätti rahvaan raa'at laumat. Sa etkö kuule vaikerrusta kurjan? Nää etkö, kuin hän kera kuolon sotii joella, jost' ei kehumista meren?
Auttakaa minua, auttakaa minua täyttämään pyhää lupaustani: veisatkaa minun virteni tulevana sunnuntaina tämän ristiinnaulitun kuvan juuressa, ja niin te tulette todistajiksi niistä ihmeistä, jotka madonna minulle tekee." Lucia nyökäytti leppeästi suostumustansa, mutta Lauretta pani vapisevan kätensä miekkosen käteen, ja suuri, polttava kyynel herahti hänen silmäinsä herttaisesta pilvestä.
Kaiken tämän näki Lucia rakastavan terävällä silmällä; hän näki, että se mies, jota hän rakasti ja jolle hän oli uhrannut kärsimyksiä ja kärsivällisyyttä täynnä olleen elämänsä, joutuisi hukkaan tässä kauheassa sisällisessä taistelussa, ja hän päätti pelastaa hänet ryhtymällä rohkeihin, ratkaiseviin toimiin.
Myöhään illalla paloi vielä kynttilä Messeniuksen kirjoituspöydällä, jonka ääressä hän ja jesuiitta olivat yhdessä työskennelleet aamusta alkaen. Lucia oli saanut luvan laskeutua levolle vuoteelleen, joka oli pitkän huoneen toisessa päässä lähellä ovea. Hän oli nyt nukkuvinaan.
Ei tarvita! Näen, mikä hän on nimeltä. Hän on Nils Lykke. Kuinka? Tunteeko hän minut? Olisiko Lucia ? Tietäisikö hän ? Hiljaa! Hän ei tiedä mitään. Minä tiesin sen; sen näköinen täytyi Nils Lykken olla! No niin, Elina Gyldenlöve; te arvasitte oikein.
Insanit miser! huusi jesuiitta ja katosi. Kiitos ystäväni! sanoi Lucia mieli keveänä ja niinkuin lumouksesta vapautuneena. Kiitos, Lucia! vastasi Messenius, lempeämmin kuin moneen aikaan. Varhain seuraavana aamuna astui isä Hieronymus siihen huoneeseen, jossa asuivat neiti Regina von Emmeritz ja hänen vanha Dorthensa.
Lucia oli liikutettu ja koetti turhaan sitä salata. Hän puri huultaan eikä mitään vastannut. Olet oikeassa, jatkoi munkki, viisaasti laskien sanojensa vaikutuksen, minä olen katolilainen niinkuin sinäkin, vainottu niinkuin sinäkin; jos he saisivat selville valepukuni, tappaisivat he minut.
Vasta Kustaa Adolfin kuoltua muutettiin hän Oulun linnaan ja siellä häntä pidettiin paremmin. Työnsä palkkioksi pyysi hän saada vapautensa ja hallitus lähetti tiedustelemaan hänen teoksensa sisällystä, mutta hänpä kuoli juuri kuin tästä kävi kirjevaihto. Käsikirjoituksen otti Lucia ja meni sen kanssa pois valtakunnasta. Töin-tuskin saatiin hän siitä luopuneeksi.